Ylistyslaulu Sisulle

Olipahan taas maailman paras valmennusreissu. Jatkettiin viime kerralla alkanutta kilpailijan koulutusta eli nollaratatreeniä. Tosin tällä kertaa työskentelimme molemmilla kentillä, joten pääsin opettelemaan kaksi ratapohjaa (1-29, 1-31). Tein ensimmäisellä ratapohjalla yhden huonon ohjausvalinnan. Puntaroin rataantutustumisessa yhdessä kohtaa oman sijoittumisen paikkaa ja luonnollisesti valitsin sitten sen millä hyllytin. Mutta onneksi oli se toinen vaihtoehto, jolla pääsin parempaan tulokseen. Muuten ohjausvalinnat onnistuivat, Sisu oli tuttuun tapaansa liekeissä ja piti tiukasti kiinni kriteereistä hurjimmassakin roihussaan. Sisun itsenäinen estetyöskentely oli huikeaa ja vaikeille hypyille irtoamisen itsevarmuuden kehittyminen loisti läsnolollaan, joten helppoa oli varmistelun sijaan luottaa sen taitoon hoitaa oma tonttinsa. Oli niin makea fiilis vetää pikkukoiran kanssa täysiä molemmilla radoilla, selviytyä kuviosta jos toisestakin ja vaan nauttia etuoikeudesta saada moinen joukkuetoveri! Parasta agilitya, hunajaista yhteistyötä :)

Eilisen kaltaisia treenit ovat tällä hetkellä meille antoisia, koska Sisulla on hallussa kaikki esteet kriteereineen ja kuviot, ei sen kanssa tarvitse hioa mitään erityistä vaan kyse on siitä, että saadaan kokonaisuus sujumaan. Hämmentävää, että valmennuskerran, joka sisälsi kaikenmaailman ohjauksia (etäalku, irtoamiset, valssipyöritykset, persjätöt, poispäinkäännökset, päällejuoksut, saksalaiset, takaaleikkaukset, pakkovalssit jne.),  este-erotteluja ja vaatimuksia koiran itsenäiseen estetyöskentelyyn, ainoaksi läksyksi tuli keppien seinäänpäin suorittamisen vahvistaminen. Siitäkin Sisu suoriutui kunnialla, mutta vauhti hieman hidastui loppua kohden mitä en ihmettele, koska kohdassa yhdistyi vaikea putki-keppi-erottelualoitus ja seinäänpäin lopetus, joten insinöörintytär halusi tehdä varmasti lopunkin virheettä ja ajatteli niin että raksutus kuului. Mutta kaikki muu sujui ilman läksylistaan lisäystä eli ollaan kehitytty! Seuraava askel onkin siirtää tämä kehitys näkymään kisaradoilla ja se jos mikä on haasteista parhain.

Matkarasitusten tiputus jäälle ennen kotiutumista, toinen treenin jälkeinen palauttava lenkki.

Sisu on tällä hetkellä rautaisessa fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Se selkeästi elää aksakoiran kulta-aikaa. Huippukunto näkyy erityisesti henkilökohtaisissa valmennuksissa, joissa treeniä tulee normisettiä enemmän. Sisu ei väsy, sillä ei treenin edetessä kolise rimat tai laske kriteerit saati askel hidastu, sen voima ja elastisuus kantaa läpi treenin, tekniikka pysyy korkealla tasolla, se jaksaa keskittyä viimeiseen sekuntiin, itseasiassa se suorastaan tiukentaa keskittymistään ja nostaa kriteereitään entisestään treenin edetessä. Se ei nosta itseään ylivireeseen vaan malttaa pitää tauot treenin aikana ja käyttää tauot juomiseen. Sisun kanssa käyttöön otettu koulutusmalli sopii sille kuin kirsu kuonoon, se saa Sisun kaivamaan itsestään parhaan esille, ja koska malli on tarpeeksi selkeä ja yksinkertainen, minäkin maltan siitä kuuliaisesti kiinni pitää.

On se ihan huikea elukka, paimenkoira täydellisimmillään! Moottoria ja motivaatiota on vaikka muille jakaa, se painaa duunia sata lasissa niin kauan kuin duunia on tarjolla ja sen jälkeen osaa levätä sata lasissa. Olipa se duuni sitten aksaa, tokoa, mejää, lenkkeilyä tai sohvalla loikomista, niin pikkukoira tekee sen niin hyvin kuin ikinä osaa, koska hikarius on kunnia-asia!

Iltalenkillä meijän kaupungissa.