Laiskimukset vaan ulkoilee

Läksyjen tekoon odottelin koko viime viikon inspiraatiota ja ilokseni se löysi perille eilen. Saatiin seuraksi Heidin klaani. Sisun kanssa tehtiin seinään päin olevaa keinua itsenäisenä ja saatiin vahvistettua hienoja toistoja. Meni kovaa, teki huolella ja sain irtoilla miten huvitti. Sen lisäksi vahvistettiin pakkovalssia pelkällä katseohjauksella ja loppuun hurvittelin vauhtirallin, johon sisältyi vedätys kepeillä ja kontakteilla (puomi, A) sekä irtoaminen hyppysuoran päässä olevalle keinulle. Uljaasti veti pikkukoira!

"Ota jo se kuva, ku...

...mie haluun mennä jo juoksemaan!" -Sisu-

...mie haluun jatkaa keppien syöntiä, jotta voin oksentaa silput kotona matolle!" -Rapsu-

...mie haluun miun kuvauspalkkion!" -Nuusku-

Treenaamisen sijaan ollaan ulkoiltu, koska pakkanen ja aurinko tarkoittavat luonnollisesti jääseikkailuja. Koska tuuli on ollut vieno tai jopa olematon, on Rapsu Kaljukinttukin päässyt takki päällä mukaan. Ei sitä ole palellut ja kovasti se on tykännyt palata takaisin koiranelämään. Käytiin mm. tutkimassa tekosaaria, joilla ei olla ennen käyty.

"Taas pittää poseerata...

...vaikka mie haistan pilkkiahvenet ja haluisin karata niitä syömään!" -Rapsu-

...mutta luotan siihen, että herkkua pukkaa, anna jo!" -Nuusku-

...vaikka kivempi ois juosta täysillä pitkin aavaa baanaa, tää on kidutusta!" -Sisu-

Iltaöisin kuu on mollottanut niin houkuttelevasti, että ollaan Sisun kanssa käyty nautiskelemassa ekstrajääretket kuun ja tähtitaivaan valossa. Aivan huikeaa ja järven pinnalla huiteleva sumu on tuonut mukaan oman fiiliksensä. Tosin uinahtaneen kaupungin hiljaisuudessa jään mölinät ja höpinät korostuvat melkein jo pelottavuuteen asti, joten alkumatkan urheus karisee aika pian ja loppumatka hiipparoidaan aika rannanmyötäisesti...

Iltayö, pakkanen, kuutamo, tähtitaivas, sumuinen Pyhäselän jää, kelpie.

Rapsukan paraneminen otti takapakkia. Haavaan jäänyt pieni reikä ei lähtenyt umpeutumaan vaan uutterasta puhdistuksesta ja Vetramilista huolimatta alkoi osoittaa tulehtumisen merkkejä. Maanantaiaamu aloitettiin lääkärireissulla, jonka seurauksena Rapsuttimella on jälleen kaksi niittiä ja antibiootit. Toivottavasti alkaisi nyt paranemaan ja Rapsu pääsisi palaamaan takaisin kaulurittomaan elämään. Otettiin Raipen kanssa eläinlääkärireissusta ilo irti ja maisteltiin (tai Rapsu maisteli...) odotushuoneen kaikki mahdolliset herkkupussit ja makupalanäytteet läpi. Löytyi uusi suosikkikin, kuivattu strutsi, mutta sen haju oli niin hirveä, että saa Rapsu odotella kesää ja ulkonasyöntikelejä ennen kuin niitä hankitaan kotiin.

Söpöt seniorit.