Toimenpidehuoneeseen ryysittiin hännät heiluen yltiöreipas Sisu etunenässä. Viime rokotuksilla pikkukoiraa vähän jänskätti, mutta ei enää. Siellä oli pikkukelpi ekana rohmuamassa makupaloja pöydältä ja uteliaana tutki kahdella jalalla seisten rokotteiden neuloihin imaisuja ollen niin innokasta eläinlääkärin apulaista kuin vain voi olla. Kirsi tuumasikin, että ei ole ihan perinteinen hienostunut paimenkoira. No ei ole ei, Sisun sisäinen tolleri on tosi iso! Tosin ilmeisesti Lupsu alkaa ulkoisestikin näyttää tollerilta, sillä viimeksi tänään vastaantulija katsoi kolmikkoa kysyen "onko ne kaikki samaa rotua?" ja vastattuani "ei", vastaantulija hämmentyneenä niitä vuoron perään katseli, joten piti ihan selventää, että kuka ei ole...
Innokkaimpana asiakkaana Sisu pääsi toimenpiteisiin ekana. Iloisesti se loikkasi pöydälle ja antoi kopeloida & tutkia. Luonnollisesti sillä aikaa, kun Sisu oli tutkimuspöydällä syynättävänä, Rapsu käytti tilaisuuden hyväksi ja veti kipollisen nautalastuja eläinlääkärin työpöydältä napaansa. Yhtään ei hävettänyt, eipä. Mutta jos jotain positiivista, niin Rapsu oli tutkimushuoneessa iloisen reipas oma itsensä vaikka sitä on viime aikoina inhasti operoitu. Yhtään ei muistellut vanhoja vaan touhotti ympäriinsä. Nuusku ja Rapsu ottivat rokotukset vastaan kuten vanhojen konkareiden kuuluukin. Rapsulta poistettiin samalla reissulla viimeisetkin niitit pois ja haava sai tuomioksi "parantunut".
Nuuskulla oli keskiviikkona fyssari ja muut pääsivät turisteiksi. Nuuskun mielestä se ei ollut hyvä idea, mutta muista ihan paras! Rapsu vetäisi nokoset hoitoalusella Sisun keskittyessä Rapsun silmien pesuun. Välillä Sisu yritti änkeytyä hierottavaksi ja pusuttelemaan Heliä sekä Nuuskua, mutta onneksi se keskittyi eniten Rapsun rakastamiseen. Rapsutin suhtautuu Sisun palvontaan ihailtavan kärsivällisesti, en usko, että kukaan muu jaksaisi moista fanitusta.
Keskiviikkoiltana suunnattiin Sisun kanssa hallille viikkotreeneihin. Toivoin treeniin mukaan Tampereen EO-karsintaratojen kamalimpia kiemuroita ja koutsi oli koostanut hienon sikermän kaikkea kamalan ihanaa!
©HeidiUtriainen
Tykkäsin tuosta alusta (1-4) ja erityisesti siitä, että en kokenut putkea takaakiertoon viennin vieressä minkäänlaiseksi ahdistuksen aiheeksi. Eikä siihen ollut syytäkään, niistosokkari (3) pelitti erinomaisesti. Tai niisto ja niisto, semmoinen wannabeniisto, jota käytän, miun käsi mitään merkkaa. Sisulla on hyppy-putki-erottelut kunnossa ja minulla iso luotto niihin. Olin aivan äimistynyt siitä miten hienosti Sisun kanssa sujui kepit ja niitä ympäröivät tilanteet, huikeasti veti! Ohjautui niin ulkokautta (5, 16) kuin sisäkauttakin (16). En ole edes tajunnut miten taitavaksi se on kehittynyt! Muutenkin rata sujui hienosti, mutta nollaa en saanut tekemälläkään tehtyä vaan sössittiin ihan palikoissa kohdissa, jostain syystä sain Sisun hakeutumaan takaakiertoihin (7, 11, 14, 22) helpoissa paikoissa. Ilmeisesti olettaessani se tarjoaa takaakiertoa suoraa hyppyä helpommin, pitäisi jaksaa keskittyä helpoissakin paikoisssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti