Perjantain tokotreeneissä teemana oli seuraaminen. Hävetti, kun ei olla Sisun kanssa treenattu seuraamista aikoihin vaikka hirmuisen hyviä ohjeita on saatu. Ohjeistahan olisi enemmän hyötyä, jos ne toteuttaisi käytännössä sen sijaan, että aina toistuvasti kuuntelee niitä. Pikkukoira oli kuitenkin työstänyt teemaa tauon aikana, koska päästiin jopa toteuttamaan asioita, joita minun on pitänyt toteuttaa ajat sitten ja nyt ne sujuivat oikein helposti. Avuthan meillä on edelleen käytössä, mihinpä ne itsekseen poistuisivat, mutta nyt Sisu kesti tosi hyvin käden ajoittaisen noston pois kirsusta, aiemminhan se on ollut, että "mitäääh??". Hienoa settiä.
Toisena liikkeenä otettiin luoksetulon pysäytystä ja siihen otin Tiian kehoituksesta käsimerkin mukaan. Olen käyttänyt siinä pelkästään sanallista käskyä, koska en ollut asiaa loppuunasti pohtinut. Jos olisin pohtinut, olisin ottanut kädenkin mukaan, koska käsimerkkiähän aioin kyseisessä liikkeessä käyttää. Toimi kuin häkä, superhienot pysähdykset! Otettiin loppuun vielä oikein vauhdikkaita vetoja putken kautta ja hiekka vaan pöllysi, kun kahvipapu veti liinat kiinni.
Loppuun tehtiin kimppaliikkeenä paikkamakuu. Sisu ei sisäistänyt maahan-käskyä perusasennossa eikä vastaanottanut sitä helpotettuani eteen menemällä. Jouduin käyttämään käsiapua mikä oli aika hassua, kun en ole sille maahanmenoa siten edes opettanut vaan naksulla. Ei olla kyllä kimppapaikkamakuuta aikoihin tehty, joten ehkä pikkukoira oli hämmentynyt eikä ihan parhaimmillaan käskyä vastaanottaessaan. Pysyin lähellä ja palkkailin tiuhaan. Sisu köllötteli paikoillaan, mutta avo-luokan koirien ohjaajien palatessa piilosta, ponkaisi Sisu salamana makuulta ja syöksyi häntä heiluen halliin tulevien ohjaajien luo "jee, onpa kiva nähdä taas!". Noh, saivatpa muut koirat paikoiltaan lähtevän koiran häiriön ja hyvin kestivät. Pitää treenata perusasennosta maahanmeno varmaksi ennen seuraavia treenejä, jos nyt edes tässä vähän ryhdistäytyisin.
Punaturkit ovat keskittyneet ulkoiluun eikä olla treenattu edes kalsaritokoja. Rapsu on aika väsynyt lääkityksestään ja Nuusku tykkää nukkua muuten vaan. Maastossa kaksikko on kuitenkin reippaasti elementissään ja nautiskelee talven parhaudesta eli lumesta täysin siemauksin, mikäs sen mukavampaa kuin kirmata täysillä hanki pöllyten, kaivella lumen alta jäätyneitä pupun papanoita ja nuuskutella maailman viestejä. Viikolla käytiin myös Arvon kanssa kimppalenkillä ja se reissu tallentui tollereiden sydämiin puhtaana ihanuutena, koska metsä kuhisi jäätynyttä hevosenpaskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti