Treenit on jääneet minimiin. Sisun kanssa käytiin pentuaksassa (tosin se alkaa olla enempi jo teinikoiraryhmä), jossa vedettiin hupaisaa vauhtirataa. Hyvin veti kelpie ja irtoili iloisesti. Ohjauksina ujuttelin mukaan persjättöä, takaaleikkausta, joku valssikin siellä taisi olla ja sylkkäri oli tarkoitus räpeltää, mutta siitä luovuttiin, kun pikkukoiralla oli niin paljon vauhtia tassuissaan ja irtoamisfiilis, että sylkkärin onnistumiseksi olisi ensin pitänyt opettaa putkijarru, mutta sen aika taitaa olla vasta paljon myöhemmin. Antaa lentää vaan toisen lujaa kerran se on niin hauskaa :) Lisäksi tehtiin puomia, jossa pikkukoira alastulopaikan muistutuksessa sähelsi kuin sekopää, mutta kokonaista puomia teki mallikkaasti. Perä edelleen toispuoleisesti viskoutuu, mutta mihinpä se olisikaan muuttunut, kun ei sille olla tehty mitään.
Kotitokoina tollerikaksikko on kisaillut maahanmenon nopeudessa. Kisalla olen hakenut Rapsulle enemmän älyä hommaan, maahanmenohan sillä on hyvä, mutta piuhat pitkät. Toimii siis pienellä viiveellä, jota ajattelin koettaa lyhentää Nuuskun fanaattisuudella. Todettava on, että asenne (ja räpellys) tarttuu! Kelpie on harjoitellut istumista häiriössä. Häiriönä on ollut mm. selän takana pauhaava telkkari sekä pään päällä oleva pyykkiteline, josta pyykit roikkuu korvissa. Telkkarin kanssa sain esille kotioloissa treenihalli-ilmiön eli sen, että vähän jänskättää, kun selän takana jotain huisketta tapahtuu. Mitä vipattavampi ohjelma, sitä hallimaisempi meno. Tämä oli oikein hyvä löytö, koska kotonahan tätä on helppo treenata tehokuurina. Roinan keskellä istuminen sen sijaan oli kotona ihan jees eikä sukat paljoa korvia kutittele.
Pääasiassa on reippailtu Noljakan metsäpoluilla urakalla ja jopa poistuttu marsumaisesta menosta ja vallattu ihan uusi polku. Hauskaa! Jaamankankaallakin otettiin muuan päivä seikkailumieliala mukaan ja sukellettiin metsään ennenkokemattomasta kohdasta ja lähdettiin ihan uutta reittiä pitkin. Suureksi yllätyksekseni olin ensimmäiset 40 minuuttia ihan pihalla siitä missä kohtaa tarkkaan ottaen edes liikun, mutta lopulta männyt alkoivat näyttää tutuilta männyiltä. Hauska löytö ottaen huomioon, että onhan siellä jo seitsemän vuotta ulkoiltu, mutta silti pystyy löytämään kaluamattomia kankaita.
Metsäjuntteilun lisäksi Sisu on kipaissut Roryn kanssa kaupungilla. Ensin hieman painia kirkon mailla, sitten tepastelua kylillä ja sen jälkeen lisää hippaa ja painia. Seikkailtiin joen yli ja takaisin, kiipeiltiin hurjia ristikkorappusia ja vastaan tuli ufoja lukuunottamatta kaikki maailman ilmiöt mm. vieraita koiria, lapsia, vanhuksia rollaattoreilla, kummallisesti äänteleviä vammaisia, pyörätuolilla liikkuvia, sokea kepin kanssa, polkupyöriä, pulkanvetäjiä, hiihtäjiä, autoja jne. Sillan sykkeessä (ruuhkaa, autoja, kävelijöitä, pyöriä, virtaava vesi, valoja jne) Sisu oli näennäisesti ok, mutta kun koettelemus oli ohi, oli sillä selvästi kuuppa kireällä eli pikkukoira otti siitä hieman painetta. Toinen silta meni rennommin, mutta siinä otinkin Sisun kävelemään viereen/taakse enkä antanut sen huidella yksin keulassa kerran se ei ottanut sitä niin rennosti kuin kuvittelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti