L-O-M-A

Joululomasta piti tulla kaikkien aikojen treeniloma, suuri huvitusrupeama, josta puhuttaisiin vuosia jälkikäteen, mutta siitä tulikin aivastuksia sisältänyt pötkötysloma. Hieman harmitti, koska epäjouluiset kelit paljastivat paikoin suuriakin metsä- ja peltoalueita, joista olisi voinut ottaa ilon ja hyödyn irti vetäisemällä verijäljet. Oikeasti, joulujäljestys olisi ollut vähintäänkin hupaisaa! Lykynlammelle ja Jaamankankaalle suuntautuneet pitkät metsälenkit olivat päivien aktiviteetteina, muutoin harrastettiin kotona hillumista kukin oman maun mukaan.

Sisun jouluaskartelu, liekö kotitehtävä insinöörikoulusta?

Askartelujen, pötköttelyn ja hillumisten ohella herkuteltiin. Tavanomaisten herkkujen lisäksi mukana oli eksoottisempia antimia. Pikkukoira pääsi maistamaan mm. avokadoa, joka oli hieman epäilyttävää ilmeestä päätellen. Kuvitelkaa kuono, jonka sisällä on avokadopala ja ilme, joka kertoo, että "en haluu koskettaa tätä mikä miulla on suussa, pidän poskia tälleen pullollaan, että ne ei vaan koske tuohon limamöykkyyn, mikä ihme tää on mikä miulla on suussa, onko pakko pitää tätä suussa, syljen pois yäk". Lattialle syljettyä avokadoa lähestyi vauhdilla kaksi punanuttua, joten pikkukoira loppupeleissä hotkaisi avokadon sen suurempia miettimättä. Hyvin tollerimainen asenne sillä on ruuan suhteen: syön vaikka olis miten pahaa, pääasia, että muut ei saa. Lattialle pudonnut ruusukaali se vasta olikin eksoottinen. Kuului vain semmoinen ei-miulla-ainakaan-mitään-suussa-oo -tassujen hipsutus ja kelpie kipitti makuuhuoneeseen tutkimaan löytöään. Se oli ilmeisen hyvää (miusta ainakin just sopivasti keitettyä), koska ruusukaali katosi tyytyväiseen kitaan ripeää tahtia kerroskerrokselta kuorittuna. Hyvin sujuvasti kasvissyöjän koira tämäkin.

Perjantaina kömmittiin pysyvästi peittojen alta ja Sisu lähti Roryn, Hipan ja Vapun kanssa aksaamaan. Tehtiin alkuun vähän hyppysarjaa ja sen jälkeen hurjasteltiin vauhtirataa (alla piirros), jossa tavoitteena oli antaa Sisun irrota ja minun olla kaukana jossain. Nostin hypyt 45 cm ja puomi otettiin osaksi rataa. Ihan superhienolla sykkeellä teki pieni eläin, aivan mahti asenne! Ja taito :)

Mitään ihmeempiä ohjauksia en ottanut, lähinnä edelle irtoamista (1-4), puolivalssi (4-5) ja vastaanottovalssi (6-7). Puomin elukka haki erinomaisesti putkesta tullessaan, mutta puomilta esteelle lähtemistä pitää näköjään ihan treenata, se ei tule automaattisesti. Lähti kyllä hypylle, mutta vähän hissutellen.

Illalla Nuusku matkasi tokotreeneihin edustamaan. Korvakarvat vaan hulmusivat, kun seniori esitti parasta osaamistaan. Hirmuisen hauska oli iloinen tokotollerin kanssa treenata, on se vaan niin hassu otus :) Tehtiin alkuun paikkamakuu ja tein sen AVO-malliin. Kurkin kuitenkin hallin oven raosta, että miten menee. Nuusku köllötti vallan tyytyväisenä yli minuutin, kunnes kirsu sai hajun hiekkaan kätkeytyneestä nakista. Nuusku nousi paikallansa nuuhkimaan missä nakki on. Astuin halliin ja käskin takaisin maahan, pysyi hyvin loppuun asti ja nuohosi nakin hiekasta vasta vapautuksen jälkeen. Ekassa yksilösetissä pureuduttiin AVO-luokan jääviin ja niissä nimenomaan Nuuskun taipumukseen kääntyä minua kohti, kun kävelen ohi. Katjalta tuli vallan käypiä vinkkejä jatkoon. Otettiin loppuun vielä luoksetulo tunnelmaa nostamaan. Toisessa setissä tehtiin AVO-kaukoja ja ne olivat täydelliset. Lisäksi metallikapulan noutoa, joissa vauhti hyvä, kapulan nosto hyvä ja palautus hyvä eteen, mutta eihän se perusasentoon kapula suussa siirry. Hullun hommaa, jos Nuuskulta kysytään. Mietinkin, että ehkä mie huvikseni opetan sen palauttamaan eteen. Päästäisiin molemmat helpommalla ja sehän on aina hyvä se.