Höpö

Se on ihan höpö, mutta se ei suutu leikistä vaan liitää kuin heikkopäinen! Olipahan taas mahtitreenit Sisun kanssa tiistaina. Kaisa oli suunnitellut hauskan vauhtiradan, jossa ohjattiin ennakoivaa valssia, takaakiertoa, takaaleikkausta ja persjättöä sekä irtoiltiin mukavassa suhteessa. Olisi voinut muitakin ohjausvalintoja vetää, mutta mie ajattelin lähteä meille haasteellisimmalla linjalla. Alla sinnepäin treenipiirros.

Otin ekan vedon suoraan kakkosesteeltä, koska halusin katsoa onko meidän lähtötreenit edistyneet. Edelleen Sisu ottaa jotain painetta istumisesta ryhmätreeneissä. Siellähän se napotti lähdössä kiltisti, mutta myös lähti liikkeelle tavallista kiltimmin ja oli jotenkin ylikiltti liitäessään. Tosin miekin olen enempi asenteella mukana lentävissä lähdöissä ja ero molempien menossa oli silminnähtävää, kun aloitettiin ykkösesteeltä. Kelpi tuli räkä lentäen ja ohjaaja käskytti kunnon taisteluasenteella.

Minä olen aina ajatellut, että Rapelo se on maailman herkin ohjattava, mutta niin se on Sisukin. Reagoi kaikkiin ohjaajan tekosiin, joten tarkka saan olla ennakoivien ohjauksien kanssa, mutta voi maailma sentään, kun kaikki natsaa kohdilleen, niin onpa melkoista kyytiä! Lähdin vaikeimman kautta eli halusin tehdä takaaleikkauksen putkelle (10), koska Sisulle putkeen irtoaminen on vähemmän helppoa ollessani ulkokurvissa. Saatiin siihen aivan megahieno veto, pystyin irrottamaan sen niin, että ei tarvinnut ylittää ysihypyn linjaa ja ehdin persjättöön (12-13). Höpönassulla oli treenien jälkeen maailman hauskinta, kun jäähdyttelyseuraksi lähtivät Aikku-cockeri ja Ulpu-aussie kämppiksineen. Treenikaveritytöillä menee leikit niin mukavasti yhteen.

Eilen tapahtui semmoinen maailman ihme, että Nuusku joutui ojentamaan kämppistään, tai ylipäätään ketään, fyysisesti. Ikinä koskaan ei ole Nuuskun tarvinnut alentua kuin mulkoilemaan ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan vaan pikkukoira ymmärtää siinä missä maailman kaikki muutkin koirat, että Nuuskulle ei urpoilla, sen oikeutta koskemattomuuteen ei rikota, sille ei uhota, sitä ei yritetä näykkiä eikä sille olla röyhkeitä. Teiniurpoilusta tuli nopea ja ilmeisesti perille mennyt palaute (Nuusku oli tehokas, mutta asiallinen, ei liioitellut, mutta ei jättänyt sanomaa epäselväksikään), sillä tänään vastaavassa tilanteessa esiintyi hyvin nöyrä kelpie, jolla ei ollut minkäänlaista aikomustakaan olla julma toista kohtaan.

Rapsuttimen kutkuttimet lähtivät taas lapasesta ja päädyttiin elukkalääkäriin. Sinänsä kiva ajoitus, koska vastaanotossa odotti joululahja :) Rapsuliini sai kaverin suosikkilelulleen, vinkuvalle apinakarhu-pehmolelulle, sillä paketista löytyi samaa sarjaa oleva pässi ja luppakorva tuli erittäin onnelliseksi. Muutoin käynti oli perinteinen: ensin notkuntaa vaa'alla, sen jälkeen tutkimukset, labranäytteet, tulokset ja kasa lääkkeitä mukaan. Tosin hieman hämmennystä aiheuttivat valtaisat siitepölyoireet ja perusteellisen mietinnän jälkeen tajusimme, että syksyllä sain uuden kukan, jolle Rapsutin on ilmeisesti allerginen. Kukka muutti samantien uuteen kotiin, joten toivotaan, että iho-oireet häipyvät ja korvat rauhottuvat.