Mestariuimarit

Päivien sisältönä on ollut uimista. Parhain uimakohde on ollut pieni järvi, jossa vesi on kuin linnunmaitoa, kalat kesyjä (uivat jaloissa) ja upea nopeasti syvenevä hiekkapohja. Tärkeintä toki on se, että siellä ei ole ketään muita vaan pelkkää omaa rauhaa eli suosikki uimapaikka kaupungista on löydetty :) Pikkukoira on alkanut ajoittain osoittaa fanaatikon elkeitä uimisen suhteen; se syöksyy takaisin veteen vielä siinä vaiheessa, kun ihmiset kuivattelevat ja tekevät lähtöä. Lähtökutsu ei kaiu kelpin korviin saakka, mutta onneksi lähimmäisenrakkaus on sen verran vahvaa, että vauhdilla vesielukka rantaan ui, kun sille sanoo hei hei ja lähtee itse menemään. Ei kai minulla ole toinen Nuusku kasvamassa? Uuuh. Rapelokin viihtyy vedessä, joskin se pitää kirjaimellisesti "ottaa mukaan" uimaan, mutta vauhtiin päästyään luppakorva kroolaa pitkin järven. Nuusku puolestaan, noh, siitä ei näy autolla kuin peräkarvojen viuhahdus ja sen jälkeen typy löytyykin järvestä, jossa se on maailman hienoin delfiini.

Koirallisen elämä meni hieman sekaisin auton sanottua yhteistyösopimuksen irti. Jos ei ole autoa, ei pääse itikattomaan metsään reippailemaan tai harrastamaan, haluamansa järven rannalle uimaan, treenihallille treenaamaan, mökille nauttimaan elosta tai nyt muutenkaan mihinkään missä on tottunut aikaansa viettämään. Näillä helteillä luppakorvien kotikulmilla lenkkeilyttämisessä ei ole järjenhiventä, varsinkin, kun reippailla pitäisi auringossa, sillä Noljakan rämeikkössä on niin paljon verenimijöitä, että se ei ole inhimillinen liikkumispaikka se.  Kumpikaan oranssi ei tykkää lenkkeillä kuumassa, joten liikutus on hoidettu uiden ja energia purettu aivopähkinöillä.

Sisun kanssa kipiteltiin eilen sateessa Aavarantaan polskimaan. Seuraksi saatiin aina yhtä ihana Iita. Sade hieman viilensi ilmaa, joten kulkeminen oli siedettävää ja perillä odotti virvoittava Pyhäselkä. Tosin vesi oli sen verran lämmintä, että viilennys tapahtui lähinnä mielikuvissa. Pentuset kirmasivat hieman hippaa ja oli mukavaa seurara miten kaksikolla menee leikit hyvin yksiin, Sisu osaa aika hyvin suhteuttaa vauhdin ja voiman Iita kokooon.  Molemmat myös uivat paljon, joten oikein rattoisasti vierähti puolitoistatuntinen. Pulahdin itsekin, kun Sisun kanssa on hupaisaa uida. Iitasta minun uimiseni taisi olla epäilyttävää.

Tänään hengattiin pikkukelpin kanssa vepekokeessa Kaunislahdessa. Olin lupautunut Zorrolle apuohjaajaksi ja Satulta sain kyydin paikalle. Mukaan mahtui yksi koira, joten lähtijä oli luonnollisesti kahvipapu, jolle uudet kokemukset ovat tervetulleita seikkailuja. Aluksi Sisu kuvitteli päätyneensä treeneihin, mutta onnistui laskemaan kierroksiaan tajuttuaan, että ollaankin turisteja. Sisu käyttäytyi oikein mukavasti, mitä nyt rakasti Satua, Sirkkua ja Riittaa ehkä hieman enemmän kuin olisivat kaivanneet.  Tepasteltiin koepaikalla nuuskimassa tunnelmaa ja välillä Sisu lepäili autossa häkissä. Lähdettiin myös lenkille Viirun seurassa, mutta se reissu loppui lyhyeen kaksikon löytäessä kalanraadon, jonka päälle oli mukavaa kellahtaa. Onneksi tuo episodi tapahtui pidemmällä tauolla, joten ehdittii hyvin pulahtaa yhdessä Höytiäiseen, minä virkistäytymään ja Sisu puhdistamaan turkkinsa.