Nuusku oli elementissään kolmipäiväisellä kesämökkikeikalla. Mökillä tehtiin hieman puusavottaa ja kunnostustöitä rannan grillikatokseen, joten päälliköllä riitti valvottavaa: osaavathan ne nyt varmasti kaataa puita, käyttää kirvestä, kerätä oikeanlaisia kiviä, sahata kivet halki niin kuin pitää, nostaa tunkilla rakenteet suoraan, käyttää vatupassia, kuljettaa hiekkaa sankoilla, roudata säkkejä kottikärryillä, tehdä sementtiä, moukaroida jne. Punainen kuono oli kärppänä siellä missä tapahtui, vakavana tarkkailemassa toimintaa. Kunnostuspuuhien lisäksi valvottavana oli perinteiset saunanlämmitykset ja ruuan grillaukset, joiden suhteen Nuusku on tunnetusti tarkka laadusta. Kaikki sujuikin sääntöjen mukaisesti paitsi sunnuntainen kesäkauden avauslaulu, se oli Nuuskun makuun turhan epävireinen.
Rapsu puolestaan valvoi tiluksia, huomautteli mielikuvitusolioille liiallisestä tontin rajojen lähentelystä, suivaantui vastaan urputtavalle kaiulle, mutta sentään malttoi ottaa nokosia rantahiekalla, toisin kuin päällikkö, joka luultavasti uinuu pari vuorokautta putkeen univelkaansa pois. Rapsu piti myös huolen säännöllisistä välipaloista, joten mukana olleet eväskorvat ja kuoreet tulivat kyllä syödyksi. Kovin mielenkiintoista oli myös kaislikoissa kahlailu ja tapahtuipa ensimmäistä kertaa semmoinenkin ihme, että koira karkasi tontilta. Tosin en usko sen edes tietoisesti livistäneen, kunhan hortoili rantakiviä pitkin aidan toiselle puolen, vesi, kun on kovin matalalla, joten aidan pääsee kiertämään. Onneksi Rapsu ei ole mikään hurjapäinen seikkailija, joka katoaa horisonttiin tilaisuuden tullen, vaan se kierteli aitaa vierustaa pitkin koettaen päästä takaisin sisäpuolelle mikä vahvisti sen, että ei se ole älykkökään, kun ei palannut samaa reittiä mitä oli lähtenyt.
Sisulla oli hauskaa. Uskomattoman nopeasti pieni kahvipapu liiteli ympäri tonttia, yhdessä hujauksessa laidalta toiselle, koska täysillä juokseminen nyt vaan oli niin kivaa! Sisun mielestä ovilla ja ikkunoilla ei ollut hirveästi eroa vaan ulos pystyi huoleti menemään siitä avoimesta reiästä mikä nyt oli sopivimmin reitin varrella. Hirmuisen mukavaa Sisusta oli myös puhallella ilmakuplia järveen, kaivaa kuoppia maahan, kaivaa kuoppia veteen, juosta tiiliskivi suussa ja murista sille, jos mokoma meni tippumaan kesken kaiken, jännittävää oli tarkkailla katiskaa, jossa viilentyi virvokkeet, ja kaikista parasta nuoleskella ikkunoita pitkin käveleviä pieniä kärpäsiä. Sisu onnistui myös tipahtamaan kiveltä järveen ja suorittamaan virallisen uimaräpiköinnin järvessä, ja enempi oli koominen kuin hallittu kokonaisuus se.
Ainoa ikävä asia reissussa oli se, että inhat ötökät mussuttivat pikkukoiran masun punaiseksi puremista. Tollereiden karvamahat olivat suojatummat kuin puolikalju kelpinmaha. Muistelen tollereiden mahojenkin näyttäneen samalta muuan kaljumahavuosi, nyt onneksi oli karvaa suojaamassa. Onneksi Sisun mahan iho näyttää hurjemmalta kuin vaikuttaisi tuntuvan, ainakaan pentua se ei mitenkään näyttäisi haittaavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti