Super-Sisu treenasi eilen penturyhmässään alla olevaa ohjaustreeniä, jossa teemana oli 180 asteen kääntyminen. Tehtiin ensin noilla punaisilla esteillä (1-2, 1-3) ja kun tuo hyppykulma sujui hyvin, niin hyppyjen linja vaikeutettiin vihreiksi. Aivan huippufiilis, Sisu kääntyi hyvin mitä nyt ekalla kiekolla höppänä veti täysillä suoraan hallin toisella laidalla kyyköttävän treenikaverin luo (luuli namikuppivahdiksi), mutta tajuttuaan, että kääntyminen on homman nimi, Sisu pelitti upeasti. Sisu jopa istui lähdössä ihan itse! Se oli hienoa se.
Toisella kierroksella tutustuttiin renkaaseen ja sekin sujui reippaasti. Kolmannella kierroksella tutustuttiin pöytään, no problemos, ja sen jälkeen tehtiin puomin alastuloa. Sitähän Sisun kanssa ei olla aiemmin tehty ja olipa upea! Ensin otettiin muutama toisto maassa olevalle kosketusalustalle ja sen jälkeen laitoin alustan puomin alastulolle ja Sisu kiepsautettiin laskevalle osuudelle ja siitä Sisu esitteli upeaa tarjontaa alustalle, hieno kesto ja mikä lähestymisvauhti! Sillä on maailman hienoin puomi jo nyt :) Treenien jälkeen koittikin huippuhetki, kun lähdettiin jäähdyttelemään ja perusrevohkan lisäksi mukana oli kasvattajan luona hoidossa oleva Korppu-sisko. Hyvin meni leikit yksiin ja Korppu on kyllä valloittava otus :)
Sisu tapasi viime perjantaina uuden kaverin, pikkuruisen Rory-bordercollien, ja olipa kertakaikkisen hieno elukka sekin. Muita uusia kohtaamisia Sisun elämässä viimeaikoina on ollut mm. pari ukkosta, joista pentu ei ollut moksiskaan. Mökillä ollessamme Sisu ei ukkosta huomannut vaan puuhaili omiaan ja kotona ollessamme se nukkui ketarat kohti kattoa tyytyväisenä avonaisen parvekkeen oven vieressä vaikka ulkona riehui ukkonen. Viikonloppuna mökillä tavattiin myös lepakko, johon kaikki nelijalkaiset ehtivät kirsunsa kiinni työntää ennen kuin hoksasin mikä se siinä kynnyksellä pötköttää. Onneksi lepakko oli unilla koirat tavatessaan ja heräsi irvistelemään vasta minulle, kun siirsin sen parempaan päiväunipaikkaan. Hieno elukka ja sillä oli hyvä asenne, jos treenaisin lepakon kanssa, niin tuo olisi ollut kelpo yksilö! Hassulta se kyllä näytti, lähinnä supiaiselta joulunäytelmässä esittämässä herranenkeliä.
Nuuskulle ei kuulu ihmeempiä, eläkeläinen on loistovedossa ja nauttii erityisesti päivittäisistä metsälenkeistä ja satunnaisista kesämökkikeikoistamme. Tosin Nuuskun (ja muidenkin) kuonon menoksi olen suunnitellut tälle illalle Operaatio Tunnistusnoutoa, joten pientä aivotreeniä horiskollekin on tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti