Ihmelapsi

Pari päivää mökillä tekee ihmeitä ihmiselle ja hyvää koirille. Uitiin, lojuttiin ja nautittiin helteistä, seurattiin porukalla kirjosieppoperheen elämää ja ihmeteltiin telkän uintia. Koska mökin seinakello on näyttänyt viimeiset reilut kymmenen vuotta kahtakymmentä vaille kaksi, oleminen on kaikinpuolin rentouttavaa, kun aikakaan ei kiirehdi. Valitettavasti voimakas ukkosmyrsky ajoi porsaat kotio aiottua aiemmin, koska senioria ukkoset kovasti pelottaa ja saaressa pauke on melkoista. Sisukin on ukkosta kuullut jo useampaan otteeseen ja ilokseni se on reipas ukkosenystävä. Mustien pilvien peittäessä taivaan, aaltojen roiskuessa rantaan, maailman jyristessä oikeasti pelottavasti ja sateen piiskatessa maata, pikkukelpi juoksee innoissaan laiturin nokkaan istumaan ja ihailemaan salamointia.

Koska tultiin kotiin ajoissa, ehdittiin Sisun tokotreeneihin melkein ajoissa. Ekalla kierroksella harjoiteltiin ryhmässä törppö- ja koirahäiriössä maahanmenoa, perusasentoa ja kontaktia kartioista tehdyissä pienissä neliöissä. Sisu teki töitä erinomaisen hyvin, toimi kuin huopikkaat pakkasella ja jäätelö helteellä. Ainoastaan vaihdettuamme Arvo-veljen käyttämään neliöön meinasi kirsu uppoutua nuuskuttelemaan velipojan tuoksuja, mutta aktivoiduttuani paremmin kontaktin ja kehujen kanssa sekä aluksi helpotettuani treeniä, päästiin siinäkin häiriössä lopulta huikeisiin suorituksiin. Toisella kierroksella tehtiin ruutua. Sisu veti heti alkuun kympin ruudun: Suski taputti ruutua, lähetin Sisun ja ihmelapsi kiiti superhienosti tyhjään ruutuun, pysähtyi juuri siihen mihin piti, kääntyi minua kohti ja seisoi kuin tatti kehujen voimalla niin kauan kun riensin paikalle palkkaamaan. Hienoja toistoja tuli, on se vaan älykäs! Äitinsä tyttö, ei voi muuta sanoa. Kolmas kuvio oli jälleen ryhmäliike: koirat riviin ja joka toinen otus harjoitteli istumista ja joka toinen maahanmenoa, piti siis osata erottaa oman ohjaajan käskyt vääristä ja pysyä niissä. Ei mitään ongelmia pikkumurmelilla, erinomaista jälleen. Erottelujen jälkeen tehtiin viellä ryhmässä paikkamakuu. Hyvät vinkit sain Suskilta levottomien käsieni rauhoittamiseen paikkamakuun keston harjoittelussa, nyt koetan sabotoida Sisun paikallaolokehitystä huiskimalla miten sattuu. Neljäs kierros sisälsi luoksetulon pysäytyksiä, jotka Sisulla ovat hyvällä mallilla, se pysähtyy sanasta. Superhienoja toistoja jälleen. Sen jälkeen otettiin vielä pari vauhdikasta luoksetuloa. Olipa lystiä ja Sisu maailman taitavin eläin!

Alla jotain kuvia viime ajoilta, jostain kumman syystä niitä tähdittää pieni ruskea olio. Pitää alkaa kuvata punaisiakin, etteivät masennu. Ja kuvata ylipäätään, jotenkin on unohtunut ikuistaa kolmikon elämän pieniä asioita.

Sisu poseeraa kotiparvekkeella uusissa veneilyä varten hankituissa pelastusliiveissään ja Nuusku kadehtii.

Kolmikko päivänokosilla.

Helleherkkuna kylmää raakaa hirvenluuta. Taustalla kateellinen oman luunsa ahminut Nuusku.

Selvästi enempi silmäkoira kuin kämppiksensä, koska parvekekyylääminen on kova juttu!

Sisu seuraa mökillä ikkunan takana olevassa pöntössä asustelevien kirjosieppojen lentoharjoituksia.

Kaikilla on mökissä omat lempipäiväunipaikkansa ja tämä tuoli on Sisun.