Treenin jälkeen Sisu pääsi vielä leikkimään Korppu-siskon kanssa, joskin Sisu oli se, joka olisi halunnut leikkiä ja Korppu oli enemmän hengaava tyyppiä. Mukana oli koiria jos jonkinlaisia mm. kelpilöitä, pyrrejä, villakoiraa ja koikkeria. Iltasella Sisu ja tollerit lähtivät vielä Iitan kanssa metsään. Alla Kaisan ottamia kuvia, joita on lisää täällä.
Rapsu, Sisu, Iita ja Nuusku.
Sisu loikkaa pakoon Iita Syöjätärtä.
Nuusku, Iita, Sisu ja Rapsu.
Tolleriinit.
Torstaina pieni kelpi astui suuren askeleen, tai ehkä paremmin jätti askeleet väliin ja otti evät käyttöön. Suunnattiin Aavarantaan lammashaan laitaa (paimenkoiraa kiinnosti enempi lammasaidan rakenteiden hienous kuin itse asukit, se tutki aivan innoissaan aidan kiinnitysmekanismeja ja luultavasti pettyi, kun ei ollut nippusiteitä käytetty...) ja käytiin uimassa, tai Nuusku, Rapsu ja Sisu uivat ja minä kastuin, kun Uimakoulun fuksi hieman räpiköi ja roiski. Uinti oli Sisun ensimmäinen oikea uiminen, onhan se pariin otteeseen tipunut järveen ja räpiköinyt rantaan, mutta nyt uiminen oli ihan suunniteltua. Uimakoulun professori kroolasi onnessaan johtaen antaumuksella Oon niin paras -hankettaan ja maisteritason virkamiesuimarikin kävi heittämässä pari lenkkiä, mutta keskittyi mieluummin kaislojen syöntiin.
Illalla olikin vuorossa Sisun toko ja ihan mahtitreenit olivat taas! Otettiin ekalla kierroksella ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Sisu oli mahdottoman innoissaan, mutta Suski pääsi kuitenkin kosketusetäisyydelle Sisun pyllyn pysyessä maassa. Tämä tosin vaati vielä jatkuvaa namitusta, koska ensin Sisu halusi rynniä Suskia vastaan, mutta kosketettaessa Sisu halusi kuitenkin hieman väistää. Mutta erinomainen siitä tulee, kunhan vaan säännöllisesti harjoitellaan. Toisella kierroksella tehtiin noutokapulaa. Lainattiin Suskin laipallista, koska meidän oma kapula on tasapaksu pökkelö ja siitä on ollut hieman hankala hahmottaa keskikohtaa. Tosin yritti Sisu ohjatun kapulastakin hieman laippoja hamuta, mutta saatiin hyviä toistoja myös keskiosaan koskemisesta. Tätä on treenattu hyvin hyvin vähän, pitäisi ryhdistäytyä. Onneksi muut ryhmäläiset ovat treenanneet meitä ahkerammin, niin kuulin hyviä vinkkejä jatkovaiheiden treenaamiseen, kunhan sinne asti päästään ;) Erityisesti minun pitää muistaa vahvistaa lähestyvän käden merkityksettömyyttä, koska punaturkithan tiputtavat kamat kidoistaan heti käden ojentuessa kohti, koska ne ovat tulkinneet sen tarkoittavan "olipa hyvin, homma ohi, tässäpä palkkaa". Jos vaikka nyt vahvistaisin muunlaista ajatusta. Kolmannella kierroksella hiottiin perusasentoa ja seuraamista. Leikitin Sisua enemmän ennen kolmatta kierrosta ja se näkyi: keskittyminen minuun oli aivan priimaa, perusasennot kohdillaan ja seuraaminen (=muutaman askelen eteneminen ja kääntymiset) huippuja! Rohkaistuin myös häivyttämään kättä ja sekin onnistui. Tuohon Suski rohkaisi jo viimeksi, mutta joten vain olen jumiutunut tunkemaan namia nonstoppina kitaan.
Nuuskun sheippaus sai viikolla kummallisen käänteen. Rupesin sheippaamaan sille yhden takajalan nostamista laatikon päälle, koska molemmat yhtäaikaa se on aiemmin osannu, joten nyt tarkoituksena oli, että takapään hahmotus vahvistuisi enemmän, kun pitäisi yksittäiset jalat erotella. Suureksi yllätyksekseni Nuusku ei kuitenkaan enää tarjonnut kahden jalan laatikon päälle nostoa, ei oikeastaan minkäänlaista toimintaa takakoivilta vaan ainoastaan etutassut huiskivat ja tarjosivat jos jonkinlaista kuviota laatikolle. Eipä siis ihme, että peruutustemppuun ei ruennut kaarretta tulemaan vaan ainoastaan suoraan peruutusta, kun takapää taitaa olla aika vähäisellä kontaktilla aivoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti