Tavoitteena kolmikon ryhmäkuva

Perjantaina lähdettiin Topin ja Viirun kanssa metsään ja olipa taas mukavata. Nuusku nauttii silminnähden näistä reissuista, erityisesti Topin asiallisesta seurasta. Metsästä matkattiin suoraan Helille, koska vuorossa oli Nuuskun fysioterapia. Alaselässä oli hieman lihasjumeja, mutta ei niin pahoja, etteivätkö olisi pehmenneet käsittelyssä. Unskuli nauttii terapioistaan, omaa aikaa, hellintää, puhdasta nautintoa. Kolmen viikon hierontaväli pitää Nuuskuttimen hyvässä kunnossa, se jaksaa hillua muiden mukana ja ravi pysyy letkeänä.

Uninen pikkukelpi.

Illemmalla oli tarkoitus käydä Sisun kanssa sosiaalistumassa mölliagilitykisoissa, koska mehän ei olla missään "massatapahtumissa" koskaan käyty, mutta lähtöhetken lähestyessä pikkukelpin silmiin sujahti unihiekkaa ja pentunen kömpi unille sängyn alle, joten sosiaalistumisreissu muutettiin matkaksi untenmaille. Sen sijaan höpönassun herättyä aktivoitiin aivoja tekemällä hieman kosketusalustan sheippaamista ja hirmuisen hienosti Sisu oivalsi jutun ja saatiin jopa toistuva tassukosketus alustaan. Eri etevä eläin! Pitää siirtää osaaminen nyt vaan makuuhuoneen ulkopuolelle. Rapsuttimen kanssa jatkettiin nopeiden maahanmenojen parissa ja vihdoin on päästy siihen, että maahanmeno on häikäisevän upeaa. Ihan alkoi poltella tokoliikkeiden hiominen höpötasolta koetasolle, mutta saapi nyt nähdä miten paljon tokoilla ehtii, kun metsät houkuttavat jälkientekoon. Hierottu Unskutin ei harjoitellut mitään vaan lepäili, vaikka omasta mielestään olisikin halunnut olla treenieläin.

Ai kuka on kerrostalokyylä?

Ne istuivat kirsut kohti kameraa, mutta eivät istu enää.

Eivätkä enää, koska tuollakin on jotain!

Punaiset saa suurinpiirtein samaan kuvaan vaikka ei niitä linssiludeilu juuri kiinnostakaan.