Sisun kirsusta on hyvää vauhtia kasvamassa mahtikirsu. Verijälki numero kaksi oli ensimmäisen jäljen kaltainen, jossa oli makupaloin rikastettu alkumakaus, noin kymmenen metriä pitkä muutamin makupaloin maustettu suora ja palkan sisältävä loppumakaus. Jäljen tekotapa oli tavanomaista eksoottisempi, sillä metsässä huomasin, että olin unohtanut kotiin veretyssienen eikä mukana ollut myöskään salaatinkastikepulloa, jolla olisin voinut tehdä edes ns. tippajäljen. Onneksi olen kasvanut MacGyverin kanssa, joten väsäsin sienen sammalesta ja siitä tuli oikein kelpo veretyshäkkyrä :) Tosin sillä virityksellä ei kiinnostanut verettää tollereille pidempiä jälkiä vaan ainoastaan tuo kymmenmetrinen pentujälki. Luppakorvat saavat jälkensä ensi kerralla.
Sisu jäljesti reippaasti! Ensimmäistä jäljestystä oli selkeästi työstetty aivoissa ja jäljestämään lähti konkarin oloinen kelpi. Alkumakuun Sisu nuuhki tarkkaan ja lähti omatoimisesti jäljelle. Jäljellä kelpin kirsu teki tarkkaa työtä, eteneminen oli hyvää, ainoastaan pari kertaa kuono nousi jäljeltä, kun kauempaa kuului epämääräisiä kolinoita, mutta mikä parasta, kuono laskeutui takaisin jäljelle oma-aloitteisesti ja jäljestys jatkui itsenäisesti loppumakuulle saakka, jossa pötkötellyt palkka vedettiin innolla kitusiin. Enää ei verenhaju jännittänyt pentua vaan loppumakuulla Sisu pystyi syömään ihan normaalin ahneesti. Jäljen päällä olleet palkat olivat turhia, ei Sisu niistä ollut kiinnostunut vaan jäivät napostelematta, Sisu halusi nuuhkia jälkeä. Tykkäsin erityisesti siitä, että Sisu ei jäljestäessään tarvinnut sanallista rohkaisua, kannustusta tai kehoitusta vaan työskenteli rohkeasti, keskittyneesti ja itsenäisesti loppuun saakka. Ihan mahti pentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti