Kahden kevään ekat ja yhden elämän ekat verijäljet

Mejäkausi on avattu! Rapsutin lähti ensin jäljestämään eilen Heidin ja Katrin kanssa tehtyä L-kirjaimen muotoista jälkeä, jossa oli suorilla palkattomat makaukset ja kaatona evästä. Hienosti teki töitä pieni tolleri ja - mikä parhainta - kohellus puuttui. Otan siitä hieman kunniaa itselleni, koska valmistelin Rapsun (ja Nuuskun ja Sisun) onnistumisen hyvin: käytiin ennen jäljestystä metsässä lenkillä ja autokin oli sen verran kaukana jäljistä, että koiranhakumatkallakin suurin kohellus tippui kyydistä. Makaukset Rape merkkasi tarkasti, mutta kulma meni hieman pitkäksi, joskin ripeästi se sieltä viipotti oikeaan suuntaan. Seuraavalle jäljelle pitää laittaa enempi makauksia ja vaihteeksi katkokulma.

Koska olin eilen laiska, Nuuskutin sai mennä saman jäljen kuin Rapsu. Tosin väliä kului tovi, kun muut jäljesivät omia jälkiään siinä välissä. Nuusku teki tarkkaa työtä, joskin kulmaa Unski rengasti kuin katkoa ja toisen makauksen Nuusku ohitti aivan olemattomalla nuuhkaisulla. Hieman hämmästyin, koska viime kesänä makaustyöskentely oli Nupattimella aivan upeaa. Kokonaisuus oli kuitenkin hallittu ja tarkka, ja lupasin jo Unskille, että seuraavalla kerralla se saa ikioman puhtaan jäljen (vaikka ei sillä sille taida mitään merkitystä olla...), jossa on makauksia niin paljon, että saadaan ne taas kohdilleen.

En ole koskaan tuoreita jälkiä suosinut, mutta koska eilen käytiin tekemässä jäljet niin aikaisin, että jäljestä olisi tullut ensikertalaiselle turhan vanha, tein aamulla Sisulle lyhyen tuoreen jäljen. Sisun elämän ensimmäinen jälki oli lyhyt ja suora, pituutta noin 10 metriä ja ikää reilu tunti. Matkalla hieman nameja ja kaatona evästä. Sisu tutki alkumakausta hartaasti ja meinasi lähteä peräedellä jäljelle, joten ohjasin sen alkuun uudestaan ja lähdettiin yhdessä siitä eteenpäin. Sisu jäljesti hyvin, oli kiinnostunut verenhajusta ja teki tarkkaa työtä. Hieman oli ehkä hämillään välillä, mutta erinomainen suoritus pennun ekaksi jäljeksi. Seuraava jälki saapi muhia kauemmin. Jäljestys oli pennusta aika jännää, koska loppupalkkaahan se ei jäljen lopussa syönyt vaan vasta autolla maistui. Jäljestyksen jälkeen lähdettiin vielä omalla porukalla "nollauslenkille" metsään ja siellä Sisu riekkui Rapsun kanssa niin antaumuksella, että katosi jännitykset kirsusta hännänpäähän.

Hieman on tehty kotona tokoa ja shapingia. Rapsun ja Sisun kanssa nopeita maahanmenoja ja Nuuskun kanssa peruutusta. Peruutus on edennyt siihen, että voin olla Nuuskuun selin Nuuskun peruuttaessa. Silloin peruutusta ei kuitenkaan tule samalla innolla ja yhtä paljon vaan Unski on selkeästi epävarmempi. Sivuttaisasentoni se sietää yhtä hyvin kuin suorassa olemisen, joten ehkä pitää vielä palata helpompaan ja vahvistaa peruutusta helpommissa asennoissa, niin epävarmuus ei vahvistu.

Sisun säkäkorkeus on noin 43 cm ja painoa rapiat 11 kiloa. Jalkava kuikelo ja näyttää ilmeisesti valokuvissa itseään isommalta, koska livenä sen nähtyään yleinen toteamus on, että onpa se pieni! Miusta se on jo iso roikale :) Henkisesti Lupsu on pikkuruinen pentu ja omasta mielestään ilmeisesti myös fyysisesti, koska edelleen Lupatin änkeytyy päikkäreilleen sängyn alle vaikka sängyn alusen säkäkorkeus on 15 cm. Hyvin mahtuu kelpie koloonsa ja mielellään mönkiytyy perimmäiseen nurkkaan. Muistelen Nuuskun ja Rapsun lopettaneen kyseisen sängyn alle mönkiytymisen suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun sinne piti ihan oikeasti ryömiä. Tilavemmista sängynalusista ja muista koloista ne toki tykkäävät edelleen.