Kotona Sisustin on opetellut pieniä juttuja päivittäin. Istu ja maahan toimivat sanallisesta käskystä, osaa jopa erotella sarjassa. Pitää seuraavaksi siirtää oppi kotiseinien ulkopuolelle. Hihnakävelyssä ollaan edistytty siihen pisteeseen, että isojen koirien hihnoissa ei roikuta eikä muutenkaan poukkoilla miten sattuu vaan edetään suhteellisen järkevästi. Välillä nelivetoa on kuitenkin liikaa ja sen vähentäminen on työnalla. Luopumisessa on hieman taannuttu ja hiihtäjät ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa enemmän. Ei Sisu vielä jahtiin lähde, mutta kyttää sivakoitsijoita pidempään ennen kuin pää kääntyy minua kohti, joten olen katsonut parhaaksi kytkeä sen latujen läheisyydessä, jotta maltan rauhassa odottaa aitoa luopumista enkä ala pentua kutsumaan ja pystyn myös estämään sen, että se ei vain ampaise lykkijän perään. Sisäsiisteys on erittäin mallikasta, Sisu osaa hakeutua ulko-ovelle vihjaamaan hädästään, jos jostain syystä ulospääsyn väli on venähtänyt. Automatkailu on mallikelpoista. Sisu matkustaa hipihiljaa niin etu- kuin takapenkilläkin, niin turvavöissä kuin häkissäkin, ja on oppinut, että kiljua ei kannata myöskään perille päästyä, koska ovet avautuvat vasta hiljaisuudesta.
torstai 28. helmikuuta 2013
Reenii ja leikkii
Sisun toimintatorstai sisälsi hieman treeniä hallilla ja paljon hillumista jäällä hyvässä seurassa. Hallilla Sisu teki muutaman kerran putkea: vastaanottona, lähetyksenä, ohjaajan liikkeen kanssa ja tarjonnan kautta. Putken lisäksi otettiin muutama puomin ylösmenon juoksu namikupille: vastaanottona ja liikkeellä. Ihan pienet olivat Sisun treenit ja sen jälkeen lähdettiin jäälle kera Hinku-äitin ja Huuman, Sanni-kelpien ja Cindy-kelpien sekä kahden snautserin. Yksitoistaviikkoisen Cindyn kanssa leikkiäkin saatiin aikaiseksi ja Sisulla oli oikein kivaa. Alla hieman videota käppäilystä:
Kotona Sisustin on opetellut pieniä juttuja päivittäin. Istu ja maahan toimivat sanallisesta käskystä, osaa jopa erotella sarjassa. Pitää seuraavaksi siirtää oppi kotiseinien ulkopuolelle. Hihnakävelyssä ollaan edistytty siihen pisteeseen, että isojen koirien hihnoissa ei roikuta eikä muutenkaan poukkoilla miten sattuu vaan edetään suhteellisen järkevästi. Välillä nelivetoa on kuitenkin liikaa ja sen vähentäminen on työnalla. Luopumisessa on hieman taannuttu ja hiihtäjät ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa enemmän. Ei Sisu vielä jahtiin lähde, mutta kyttää sivakoitsijoita pidempään ennen kuin pää kääntyy minua kohti, joten olen katsonut parhaaksi kytkeä sen latujen läheisyydessä, jotta maltan rauhassa odottaa aitoa luopumista enkä ala pentua kutsumaan ja pystyn myös estämään sen, että se ei vain ampaise lykkijän perään. Sisäsiisteys on erittäin mallikasta, Sisu osaa hakeutua ulko-ovelle vihjaamaan hädästään, jos jostain syystä ulospääsyn väli on venähtänyt. Automatkailu on mallikelpoista. Sisu matkustaa hipihiljaa niin etu- kuin takapenkilläkin, niin turvavöissä kuin häkissäkin, ja on oppinut, että kiljua ei kannata myöskään perille päästyä, koska ovet avautuvat vasta hiljaisuudesta.
Kotona Sisustin on opetellut pieniä juttuja päivittäin. Istu ja maahan toimivat sanallisesta käskystä, osaa jopa erotella sarjassa. Pitää seuraavaksi siirtää oppi kotiseinien ulkopuolelle. Hihnakävelyssä ollaan edistytty siihen pisteeseen, että isojen koirien hihnoissa ei roikuta eikä muutenkaan poukkoilla miten sattuu vaan edetään suhteellisen järkevästi. Välillä nelivetoa on kuitenkin liikaa ja sen vähentäminen on työnalla. Luopumisessa on hieman taannuttu ja hiihtäjät ovat alkaneet kiinnostaa aiempaa enemmän. Ei Sisu vielä jahtiin lähde, mutta kyttää sivakoitsijoita pidempään ennen kuin pää kääntyy minua kohti, joten olen katsonut parhaaksi kytkeä sen latujen läheisyydessä, jotta maltan rauhassa odottaa aitoa luopumista enkä ala pentua kutsumaan ja pystyn myös estämään sen, että se ei vain ampaise lykkijän perään. Sisäsiisteys on erittäin mallikasta, Sisu osaa hakeutua ulko-ovelle vihjaamaan hädästään, jos jostain syystä ulospääsyn väli on venähtänyt. Automatkailu on mallikelpoista. Sisu matkustaa hipihiljaa niin etu- kuin takapenkilläkin, niin turvavöissä kuin häkissäkin, ja on oppinut, että kiljua ei kannata myöskään perille päästyä, koska ovet avautuvat vasta hiljaisuudesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti