Sisu on löytänyt paimenen sisältään ja harjoittelee taitojaan metsässä jolkottevilla tollereilla, jotka Sisun harmiksi eivät suostu käyttäytymään lampaiden lailla. Leikkikööt hassu pentu, mutta pitää puuttua tuijotteluun, jos se alkaa luppakorvaisia oikeasti ärsyttämään. Tällä hetkellä lampaat kävelevät paimenensa yli eikä se paimenta näytä lannistavan, se ryhmittyy uudestaan ja käy hommiin.
Illan ratoksi ajeltiin Sisun kanssa hallille tarkoituksena saada hallissa oloon rentoa fiilistä, viime kerta meni vähän kiljumispainotteiseksi. Tällä kertaa Sisu ei kiljunut kuin ilosta huomatessaan, että hallilta löytyi Mari ja Pyry-koikkeri. Pyry oli Sisusta ihana. Oli oikeasti tosi hienoa, että Pyry sattui hallilla olemaan, koska Pyry tykkää haukkua juostessaan ja Sisulla on muutama vähemmän miellyttävä kokemus vastaantulevista remmiräyhäräksyttäjäkoirista. Nyt Sisu pääsi käytännössä huomaamaan, että ihanuudetkin saattavat haukkua eikä se tarkoita mitään kamalaa. Pyryn treenatessa toisella kentällä, hilluttiin me Sisun kanssa toisella. Otettiin muutamia juoksuja suoraan namikupille ja juoksuja siivekkeiden välistä namikupille. Lisäksi harjoiteltiin käskystä istumista hallissa ja hienosti osasi. Pääosin kuitenkin hengattiin, ihailtiin lintukoiran liitoa ja totuteltiin haukkuääneen. Sen verran Pyryn haukkuminen jännitti, että leluilla leikkiminen ei onnistunut enää ensimmäisen haukun kajahdettua, mutta namit maistuivat.
Kotosalla on naksuteltu maahanmenoa, istuminen on jo käskyllä toimivaa ja ulkona on treenattu luopumista. Hiihtäjät ovat olleet oiva apu luopumisen opetteluun, koska niitä sujahtelee vieressä menevällä ladulla harva se hetki. Sen verran tiheään on ladunvarrella hengailtu, että hiihtäjät jo morjestavat meitä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti