Bongasin Zorron ja Elenan haasteen ajat sitten, mutta vastausta olen vitkuttanut aimo tovin.
1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä ne hankit?
Nuuskutinta kyseltiin useammastakin kennelistä ja käytiin katselemassa tollereita kasvattajien luona, mutta joka paikasta oli nartut varattu eikä seuraavaa pentuetta suunnitteilla. Lopulta meillä tärppäsi ja päästiin jonotuslistalle; jos kuukauden sisällä syntyvään pentueeseen tulisi narttu, niin se tulisi meille. Pääosin kasvattajan valinta perustui siihen, että otettiin sieltä mistä lopulta saatiin, tavattiin koiravanhemmat ja ne vaikuttivat mukavilta ja kriteeri, että yhdistelmän tuli täyttää rotuyhdistyksen vaatimukset täyttyi. Rapsutin hankittiin samalta kasvattajalta hieman heräteostoksena. Käytiin kasvanutta Nuuskua näyttämässä ja siellä oli pentue, jonka emään ihastuin kovin ja halusin sen pennun, joten otin, kun orastavaa pentukuumetta oli sopivasti ilmassa. Sisukas olikin sitten pidemmän harkinnan tulos. Harrastajanalku oli saatava kasvamaan, mutta sopivaa tolleripentuetta ei löytynyt. Ilokseni sain mahdollisuuden pentuun suuresti ihailemani Hinkuu-kelpien mahdollisesta jälkikasvusta eikä rotuvalikoiman laajennusta tarvinnut kahta kertaa miettiä.
2. Millä perusteella valitsit koirasi, jos sinulla oli mahdollisuus valita?
Nuusku oli marsuvaiheessa pentueen rauhallisin mikä tuntui hyvältä ensimmäisen koiran kriteeriltä, joten varasimme pentueen vaaleimman nartun. Luovutusvaiheessa Nuusku olikin sitten pentueen riiviöin, järkyttävä rellestäjä, mutta josta kasvoi maailman parhain murmeli. Rapsu hurmasi vaalealla otsaviirullaan ja iloisen hupsulla olemuksellaan, ja nämä valloittavat ominaisuudet hurmaavat Rapsussa edelleen. Sisun valitsi kasvattaja ja hyvin valitsikin meidän suosikin, vaikka olisihan niistä pennuista kaikki ilontuottajan tehtävänsä täyttäneet.
3. Paras puolesi kouluttajana? Huonoin puolesi?
Teorian ystävänä minulla on usein huolellinen treenisuunnitelma, mutta laiskimuksena oikaisen käytännössä mutkat suoriksi (tai jätän koko asian ihan vaan ajatuksen tasolle...) ja sehän valitettavan usein näkyy lopputuloksessa.
4. Minkälaisia metodeja käytät koiriesi kouluttamiseen?
Positiivista palkitsemista motolla "sitä saa mitä vahvistaa". Usein huomaan vahvistaneeni vähän mitä sattuu, mutta olen oppinut elämään surkean ajoitukseni kanssa. Yritän olla edellyttämättä asioita, joita en ole ymmärrykseen asti opettanut, ja jättää ei-toivotut toimintamallit oppimisvaiheessa huomiotta. Noudatan kuitenkin summerhilllaista "yksilönvapaus, mutta ei sosiaalista vapautta"-ajatusta, joten ihan mitä sattuu örveltämistä en suvaitse missään vaiheessa. Koetan haluamaani toimintamallia vahvistamalla ohjata otusta oikealle tielle. Sitten kun asiat on opittu, edellytän oikeaoppista tekemistä jo elukoiden oman turvallisuuden vuoksi: luokse on tultava eikä kadottava, pysähdyttävä ennen rekan alle juoksemista ja paikalla pysyttävä eikä rynnittävä turmioon. Noissa kolmessa asiassa en noudata itselleni tyypillistä "läpi sormien katsomis"-metodia vaikka usein siihen laiskuuttani turvaudunkin. Noiden kolmen asian noudattaminen tekee koirieni elämästä myös vapaampaa, koska silloin nelijalkaisia ei tarvitse hallita hihnalla vaan saavat nuuskia ja viipottaa maailmaa ihmetellen vapaasti omaan tahtiin.
5. Oudoin kommentti koiriisi liittyen?
Nuusku-pennusta: "Se on nöffi!" "Sinua on huijattu, se on sekarotuinen." "Se on labradorinnoutajanpentu, kyllä minä tiedän, olen kasvattanut niitä vuosia!" Rapsu-aikuisesta: "Siitä tulee tosi hyvä, kunhan se tuosta hieman aikuistuu." Sisu-sikiöstä: "Jaa, eikös ne ole aika rumia... rakinnäköisiä?" ja Sisu-pennusta: "Ai kelpie, no kyllä huomaakin, että siitä tulee roteva uros."
6. Miten koiraharrastuksesi sai alkunsa?
Hurahtamisestahan kaikki lähtee ja niin tämäkin. Nuuskun kanssa on ollut kiva sukeltaa eri harrastuksiin, koska Nuuskusta kaikki yhdessä tekeminen on niin siistiä. Rapsun kanssa samaa seikkailulinjaa on ollut hienoa jatkaa ja Sisun kanssa on aikomus haastaa omia taitoja ja rajoja oikein kunnolla.
7. Tunnetko löytäneesi omat rotusi ja miten niihin päädyit?
Kyllä. Tolleri on huikean hauska, yhteistyöhaluinen ja innostuva. Sopii kaikkeen kuin porkkana lumiukkoon ja pakottaa pitämään pipon tarpeeksi löysällä. Kelpie puolestaan tuo edelliseen oman lisämausteensa pitkäjänteisempänä elukkana. Tolleriin päädyin tapaamalla viehättäviä tollereita ja kelpieen päädyin tutustumalla Hinkuun.
8. Onko roduissasi huonoja puolia?
Tolleri on valitettavasti sen verran söpö, että kysyntää on enemmän kuin olisi järkevää tarjontaa, joten pennutukseen käytetään koiria, joita ei pitäisi käyttää joko niiden terveys- tai luonneominaisuuksien vuoksi. Kelpiellä menee ilmeisesti hieman paremmin.
9. Mitä koirasi tekevät tällä hetkellä?
Nukkuvat, niinkuin sisällä on tapana.
10. Koiramaisia tulevaisuudensuunnitelmia/ haaveita?
Samanlaisia ihania yhteisiä vuosia kuten tähänkin asti. Ensi kesänä olisi kivaa lähteä taas hieman reissuun elukoiden kanssa, retkeilemään pohjoiseen, valloittamaan tuntureita ja salpauttamaan henkeä upeissa maisemissa.
11. Mikä on ollut paras hetkesi koiriesi omistajana?
Se, kun ne käpertyvät tiiviisti viereen, laskevat kuononsa rinnalleni ja huokaisevat, että olipa hyvä päivä. Ilokseni tämä toistuu päivittäin.
Aiemmat haasteet:
1 Haaste
2 Haaste numero kaksi
3 Syyslorvijan haaste numero kolme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti