Oranssit enkelit vai punaiset paholaiset?
Maaseudun rauhaan piti saada hieman säpinää ja sitähän saa, jos maalle vie Nuuskun ja Sisun. Rapsutin jäi sairaslomailemaan kotiin, koska en uskonut sen kykenevän ottamaan rauhallisesti Juuassa, yhdessä suosikkipaikoistaan. Lähdettiin siis kolmistaan reissuun. Automatka meni rattoisasti Sisukkaan vetäessä lonkkaa Nuuskuttimen seurassa takapenkillä. Perillä pihalla pentu oli aivan tohkeissaan, mutta sitten iski pieni jänskätys, kun sisälle mentiin, uusi paikka hui hui. Namien avulla ihmisten kanssa kaveeraaminen kuitenkin käynnistyi ja aikansa sisätiloja tutkailtuaan Sisu kotiutui malttaen jopa ottaa iltapäivästä päiväunet. Vieterikoipinen pentu kiipeili sujuvasti tutkimassa sohvat, ketterä pikkukelpi pujotteli ja mönki kaikkiin koloihin.
Ulkona käytiin seikkailemassa perinteinen peltoreitti. Kahlattiin lumen alle hautautunutta kelkkauraa pitkin peltoja ja joen laitaa, haaveena nähdä vilaus karvalehmistä, mutta jossain metsän uumenissa piilottelivat mokomat. Jänöjussien ja tiesminkä lumikoiden jälkiä oli riittämiin tutkailtavaksi ja olihan pelkässä uudessa paikassa ulkoilussa pienelle koiralle elämystä. Nuuskusta reissun parasta antia olivat lintulaudan antimet. Niin raivostuttavan ihanaa oli linnunruoka, että teki mieli jättää Nuusku pysyvästi asumaan lintulaudalle. Nuuskutin osaa kyllä kuviot: sisällä ollessaan se istuu jalat ristissä ulko-ovella vihjaillen "pitäis päästä pissille" ja kun oven avaat, ei pissitarvetta ole nähtykään vaan Nupa laukkaa hippulat vinkuen lintulaudalle syömään. Kun mennään ulkoilemaan, korvansa tiputtanut Nupa livistää syömään linnunruokaa. Kun menet täysin kettuuntuneena elukkaa hakemaan, tulee se sieltä viime hetkellä "onpa kivaa olla yhdessä ulkona!"-ilme kuonollaan. Justiinsa joo, kivaa tosiaan. Iän tuoma kokemus ja viisaus näkyy Nuuskussa kyseenalaisella tavalla :P
Sunnuntaisiin tollereiden hakutreeneihin lähti mukaan pelkkä kelpiedustus. Onneksi paikalla oli kuitenkin Topi & Viiru ja Zorro & Elena, joten punaturkkiakin löytyi. En ollut siinä kunnossa, että olisin kyennyt järkevään treenisuunnitelmaan saatikka perinteiselle treenien jälkeiselle kimppalenkille, joten ajattelin ottaa simppelinä harjoituksena Sisulle maalimiesmotivaatiota, koska Sisulla ilmenee välillä pientä arastelua ihmisiä kohtaan. Noh, tänään mukana ei ollut arkajalka, toisaalta eivät ihmisetkään olleet uusia ja mietittiinkin, että Sisulle olisi luontainen ilmaisutapa "kiljun-loikkaan syliin-pusutan". Sisulle otettiin maaliakkoja yksitellen, palkkana lelu ja namit. Sisu leikki maaliakan kanssa innoissaan Pikki-Korvalla, kun taas Teppo-Tiikerillä leikkiminen oli hankalampaa, mutta silloin kuitenkin nami maistui. Maalimiesmotivaatiossa ei ollut juuri kehittämisen tarvetta, innoissaan lähti akalle ja siellä viihtyi :) Viimeisestä lähetyksestä miulla oli hieno videokin, jossa yhdistyi pinkki maalimies, pinkki lelu ja pinkkipantainen koira, mutta onnistuin sen sitten vahingossa poistamaan. Harmi, koska siitä olisi saanut vaikutelman, että meidän treeniporukassa suunnitellaan kaikki niin viimeisen päälle ;) Mutta laitetaan tilalle muutama kuva sieltä täältä.
Sisu seikkailulla lammashaassa.
Jonossa.
Nelijalkaiset nukkuvat vaihteeksi levällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti