perjantai 22. helmikuuta 2013

Hissunkissun hipihiljaa syntyy salakäytävä Narniaan

Siirryin sairaslomalaiseksi Rapsun seuraan, joten Sisulla oli tapahtumaköyhätorstai, mutta ei se sitä tuntunut haittaavan. Pikapissitysten lisäksi aktivointina oli TV:n katselu ja nukkuminen. Onneksi pissitysreissuille osui jännittäviä kohtaamisia, joissa joutui aivoja rasittamaan mm. supikoiran tapaaminen, puista lumien alas romahtaminen, puussa kiipeilevät lapset jne. Supikoirasta kelpi oli jännittävämpi kuin kelpistä supi, puista alastullutta lumimassaa pentu lähti tutkimaan reippaasti kahlatessani itse mukana, tapaus "puussa on jotain tilheä isompaa" oli selkeästi jännää mutta siihenkin totuttiin hengaamalla huudeilla ja syömällä nameja. TV:sta tuli hiihtoa, jota Sisu tykkäsi katsella. Nukkuminenkin oli jees, ja silloin, kun muut nukkuivat tautiaan pois, mutta Sisua ei huvittanut, Sisu askarteli hipihiljaa salaovea makuuhuoneesta kylppäriin tai mikä päämäärä pennulla nyt sitten olikaan.

Ei vielä ihan kelpinmentävä kolo, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee ja salakäytävä on valmis.

Rapsuttimen koipi on edelleen kipeä vaikka se ei siltä näytä. Perustassutteluissa eli sisällä liikkuessa ja pissillä piipahtaessa kipeys ei ilmene, mutta antaessani Rapsun sisälle tullessa kiivetä ylöspäin parit portaat, niin eihän se varannut oikealle takakoivelleen. Onhan tässä vielä täyslepoa pari viikkoa edessä, mutta olisin silti olettanut, että kipulääkekuuri olisi enemmän vaikuttanut. Pitänee varata Rapsulle ensi viikolle akupunktioaika, jos sillä saisi lonkasta kivun pois.

Perjantaina oli jo aika ihmisen parantua, joten lähdettiin Sisun kanssa Elenan seuraksi kylille. Kaksikko olisi mieluummin paininut kuin kävellyt eteenpäin, mutta aika äkkiä yhteiskipitys sujui ilman suurempia tempoiluja. Sisu oli tosi reipas ja suhtautui iloisen uteliaasti asioihin. Tavattiin ohimennen tuttuja, joista Kati-treenikaveri (joka oli todistettavasti menossa jumppaamaan) sai rutkasti pusuja ja Tuomas-seuratoveri, joka oli Sisulle uusi tuttavuus, oli hieman jännempi. Onneksi Tuomakselle ei ollut mikään ongelma könytä pitkin pyörätietä namit kourassa ja antaa Sisun tutustua itseensä positiivissa tunnelmissa :) Käytiin kävelykadun humussa, vilkkailla kaduilla, Suvantosillan ja Pitkänsillan alla, nähtiin ja kuultiin ambulanssi, vastaan tuli koiria ja hieman pelottavasti haukkuvia koiria.

2 kommenttia:

noora salminen kirjoitti...

Meiltäkin löytyy muutama samanlainen kelpien mentävä "aukko" seinästä :D

Heidi kirjoitti...

Toivottavasti meillä jää tuohon yhteen ;)