Ponnistelua parempaan

Nuuskulle voisi hankkia oman puhelimen, niin vilkkaasti Nupalle pimpsahtelee tsemppiviestejä ja virtuaalihaleja. Kiitos siitä, että pikkuisen punaisen potilaan tervehtymisen puolesta on noin paljon peukaloita ja varpaita pystyssä :)

Nuuskun vointi on tällä hetkellä joiltain osin pysynyt samana ja joiltain osin edennyt hieman aaltoilevasti parempaan, ja mikä tärkeintä, huonompaan suuntaan ei ole mennyt ollenkaan. Perjantain tiputus ja tehostettu lääkitys on tuonut voimaa takakoipiin ja nyt seisominen sujuu ilman, että Nupsukka kaatuilisi. Välillä pissillä kykkiessä Nuuskun tasapaino heittelee, mutta ei kuitenkaan enempää kuin alkuvaiheessa ja suurimmaksi osaksi pissiminen sujuu ilman kupsahtelua eli siinäkin on edistymistä nähtävissä. Eivät takajalat kuitenkaan hallinnassa ole, jos Nuusku askeleita ottaa, niin aika vispausta se on, sen verran huteraa, että itselle vesi nousee silmiin ja kurkkua kuristaa, mutta tasapaino on kuitenkin kehittynyt eikä kaatumista tai maahan rojahtamista tapahdu. Kertaalleen pikkuruinen osoitti suurta urheutta livistämällä häkistään ja hoipertelemalla kohti keittiötä, ilmeisesti Nuuskun mielestä ruoka oli myöhässä.

Kipulääkityksestä huolimatta Nuusku on kipeä, köyristää selkää ja kannettaessa väpättää. Paikallaan häkissä pötkötellessä olemus vaikuttaa välillä jopa puuhakkaalta ja iloinen Nuusku on ollut koko ajan. Jos selkä ei ala tasoittua huomiseen mennessä, niin sitten vaihdetaan eri kipulääkkeeseen. Tällä hetkellä hoito etenee samaan tapaan kuin tähänkin asti, koska Nuusku on alkanut siihen hieman vastaamaan eli ei liikkumista, pissille kantaen ja lääkitystä kuonoon. Nuuskulle on kuitenkin varattu aika Aistiin jatkotutkimuksia varten, joten jos isompaa edistystä ei rupea lähipäivinä tapahtumaan, niin sitten lähdetään sinne, vaikka pitkä automatka ei kuulosta kovin miellyttävältä vaihtoehdolta selkävaivaisen potilaan kannalta.