Nuuskuli kävelee. Ja hienosti käveleekin. Tasaisella takajalat eivät vipata eivätkä vispaa, pysyvät kurssissa ja ovat vahvasti hallinnassa. Vauhtia Nuuskis haluaisi pitää enemmän kuin on sallittua, sitä pitää vallan toppuutella. Hangen puolella (sinnehän toki pitää pissiä, hieno koiraneiti ei kuseksi kaduille, jos Nuuskulta kysytään) saattaa vielä hieman koordinaation heikkous vilahtaa, mutta edistyminen on ollut huimaa.
Kipulääkkeitä Nupa ei enää nappaile, ainoa ikävyys tulee Nuuskun mielestä arvesta itsestään eikä siinäkään ole kyse kivusta vaan kutkasta. Kutinaa lievitetään Vetramil-voiteella mikä onkin osoittautunut varsin tehokkaaksi kutkutuksen estäjäksi ja rikkoutuneen ihon eheyttäjäksi. Arpi on siisti sanan joka merkityksessä, ei punoita tahi repsota ja naapureista näyttäisi olevan jopa kunnioitusta herättävä. Tai sitten ne säälivät koiraa, jota ei ole päästetty maallisista kärsimyksistään vaan hoidettu takaisin elävien kirjoihin.
Nuuskutin olisi omasta mielestään valmis tempaisemaan pukkihyppelyä ja muutakin loikintaa, joten melko tarkkana sen kanssa pitää olla, jotta luvattomuuksiin ei neito livahda. Ilmeisesti Nuusku on jo toipunut hylkäystraumastaan, koska enää kotiin ei jää kiljuva otus vaan uinille painuva luppakorva. Leikkauksesta toipuminen on ollut ällistyttävän nopeaa, olin varautunut pidempään ja kivuliaampaan aikakauteen, mutta onhan tämä ihan mahdottoman hienoa, että Nuuskulla on jo nyt hyvä eikä toipilasmainen olo.
Rapsu on aktivoinut itseään koikkereiden seurassa. Lenkkeilyä ja hippaa metsässä ja pellolla, siitä on hyvä ulkoilu tehty.
2 kommenttia:
Hyvä Nuusku :) Onpa ripeää etenemistä parantumisessa. Tsemppiä myös jatkoon!
Nuusku on kyllä varsinainen supertolleri! Ihanaa, että toipuminen sujuu noin hyvin. Lähetän ison pussillisen virtuaalisia kannustusnameja punanenälle :)
Lähetä kommentti