Omasta mielestään jo terve Nuusku
Nuuskun ensimmäinen leikkauksen jälkeinen vuorokausi näytti sen, että mistään pikkuruisesta operaatiosta ei ollut kyse. Nuuskuli oli tosi kipeä vaikka sai morfiinia sekä tulehduskipulääkettä. Liikkuminen koski selän leikkauskohtaan, mikä ei ole ihme, sillä onhan siellä möyhitty aikalailla. Torstain ja perjantain välinen yö oli tuskainen ja sen Nuusku viettikin häkissään, koska Nuusku oli vahvasti omalla planeetallaan leikkaushuurujen jälkeen enkä halunnut sen telovan itseään lähtiessään koikkelehtimaan. Nukuin häkin vieressä, läsnäolo tuntui rauhoittavan Nuuskua.
Perjantaiaamuna Nuusku tarvitsi kunnolla tukea takapään kannattelussa, mutta päivän mittaan asiat alkoivat hoitumaan melkein omin koivin. Nupa suoriutui pissilläkäynneistään alusta alkaen ja tasapainon kohentumisen huomasi jo ensimmäisen päivän aikana. Pidin pissireissuilla hihnaa tukena mahan alla, jotta Nuusku ei tasapainon heittelehtiessä retkahtaisi kyljelleen. Jokaisen liikkumissession jälkeen Nuusku kuitenkin ujelsi aikalailla, kovasti koski ja syömisen jälkeen ilmeisesti tuntui masussa pahalta. Aikamoista vinkumista kuului pitkälle iltaan, mutta Nuusku sai kuitenkin liikkua sisätiloissa kipujensa rajoissa, koska se oli lääkärin suositus. Ulos pissille Nuusku kannettiin, koska pihan maasto on epätasaista ja kallioista, mutta tasaisella kohdalla Nuusku sai pari askelta tepsutella.
Perjantai-iltana Nuuskun vointi tasoittui ja unille kuukahti kivuttoman sekä autuaan oloinen otus. Toinen yö meni rauhallisesti Nuuskun uinuessa kainalossani lattialla olevalla patjalla. Joskus aamuyöllä Nuusku osoitti pientä levottomuutta, joten kannoin sen ulos pissille. Se olikin Nuuskulta huiputusliike, koska ei sillä pissihätä ollut vaan takaisin tullessa ovelus livahti valtaamaan koko patjan ja peiton ja jätti minut hytisemään lattialle. Enhän minä toki raskinut potilasta mihinkään siirtää vaan tyydyin kohtalooni.
Lauantaiaamuun heräsi iloinen koira, joka ei tuntunut enää kivuliaalta. Muutaman kerran Nuusku on lauantaina hieman uikuttellut, mutta luulen uikutuksen olleen enemmän henkistä kärsimystä, koska Nuuskun oleskelutila on rajattu. Eilen Nuusku hillui yläkerran yhdessä huoneessa, tänään sillä on ollut käytössä yläkerran kaksi huonetta. Alhaalla on kuitenkin keittiö, josta kantautuu kirsuun viehkoja tuoksuja ja korviin houkuttavia rapinoita, joita pieni punainen haluaisi tutkimaan. Eikä pääse! Kovaa elämää, jota pitää välillä vinkuen protestoida.
Tarpeilla käydessään Nuusku on pitänyt laittaa hihnaan, koska omasta mielestään Nuuskutin on täysin valmis piehtaroimaan hangessa ja kirmaamaan pitkin kallioita, takajalkojen toimimattomuudesta nyt turhia kannata välittää. Mitäs se nyt haittaisi, jos vähän humpsahtelisi kuonolleen hankeen tai kierisi kalliolta alas.
Huomenna palajamme kotiin, jossa Nuusku pääsee omiin tuttuihin oloihin, hiipailemaan keittiöönkin. Ehkä se sitten hieman rauhoittuu lepäämäänkin, kun tietää, että ei menetä mitään, kun ei meillä koskaan mitään tapahdu.
Rapsukin on olemassa
Rapsusta tilanne on ollut hämmentävä. Rapsu on päässyt vähän ja valvotusti Nuuskua hieman nuuskuttelemaan, johtuen siitä, että Nuusku on ollut kipeä, saattaa tuntea itsensä avuttomaksi ja ahdistua sekä Nuuskun liikkuminen voi vaikuttaa epäilyttävältä toiminnalta. En usko, että toipuva koira kaipaa ketään viereensä tutkimaan ja häntää heiluttelemaan. Rapsu on joutunut enimmäkseen huiskuttelemaan häntäänsä aidan takana ja nuuskuttelemaan ilmaa, haistelemaan Nuuskun jälkiä lumella ja peittoa, jolla Nuusku on pötkötellyt. Kovin huolissaan sairaanhoitaja Rapsu tuntuisi olevan, mutta pääsee hoivaamaan potilasta täysillä vasta sitten, kun potilaan liikuntakyky on palannut ja kyljessä oleva morfiinilaastari poistettu, jotenkin voisin kuvitella Rapsun haluavan syödä sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti