Kohti ratkaisevaa viikonloppua

Nuusku ei vastannut hoitoon odotetunlaisesti, vointi ei kohentunut vaan jalat jatkoivat omaa elämäänsä ja tasapaino pysyi edelleen piilossa, kivut ilmenivät tärinänä ja selän kouristeluina, joten suuntasimme sovitusti uudestaan lääkäriin. Tutkimusten pohjalta Kirsi kallistui sille kannalle, että ongelma olisi neurologinen, selkäytimen hermoissa olisi vikaa, ja sehän ei röntgenkuvissa näy. Hoitona siis häkkilepo, kortisoni, antibiootit, b-vitamiini, kipulääkitys ja jotain muitakin tabuja mukaan tuli. Eläinlääkärissä vierähti mukavat kolme tuntia, joista Nuusku vietti jokusen tunnin tiputuksessa, jotta saatiin hoito tehokkaasti käyntiin. Laastereiksi kietaistiin hirveän hienot pääkallositeet, jos tässä jotain positiivista yrittää nähdä, niin onpahan tyylikkäät etutassut.

Mukaan saimme Nuuskun koko hoitohistorian (joka paljastaa nolosti minun heikon hermorakenteen) ja röngenkuvat, joten meillä on nyt sitten täysi valmius kiitää Aistiin jatkotutkimuksiin tarpeen vaatiessa. Jos Nuuskun tila heikkenee tai ei kohene viikonlopun aikana, niin sitten matkaamme Aistiin, josta löytyy viimeistä huutoa olevat laitteet ja tieto jatkotutkimuksia varten. Jospa Nuusku kuitenkin vastaisi hoitoon ja säästyisi moiselta. Tunnustan myös, että hankin Hannunvaakunan suojelemaan Nuuskua kaikelta pahalta. Toivottavasti tepsii.

Ai niin, ne ANA-testin tulokset tulevatkin vasta kahden viikon päästä, joten selvyys autoimmuunitaudista tulee myöhemmin. Sinänsä hoidon kannalta sillä ei ole merkitystä, koska samoilla mentäisiin.

Kiitos kaikille eri kautta tulleista tsempityksistä ja positiivisista ajatuksista, niillä on paljon merkitystä ja tuntuu hyvältä tietää, että olette hengessä mukana.