Reenii ja kaipuuta

Hinku huolittiin laumaan nopeammin kuin kuvittelin. Luulen sen johtuneen Hinkun sivistyneestä käytöksestä ja kyvystä lukea sosiaalisia tilanteita. Eilen meno oli rentoa ja tänään vielä rennompaa. Punaturkit jopa pehmenivät suklaapallerolle ja nähtiin se ihme, että Rapsu salli Hinkun tulla sohvalle kanssaan. Vierailevilla tähdillä kun ei sinne ole ollut koskaan ennen asiaa. Nuusku myös huoli Hinkun viereensä nukkumaan. Ulkona Hinku luultavasti toivoi tilapäiskämppiksiltään vekkulimpaa asennetta; ulkona tollerit nuuskivat lumeen painuneita jäniksen jälkiä pitkin metsiä ja kelpie juoksi ympärillä leikkiinkutsuja esittäen.

Illalla oli vuorossa agilitytreenit, joihin Maria oli tuonut vinkeän Savikon radan. Sinnepäin ratapiirros alla:

Hirmuisen hauskat treenit Rapsun kanssa. Elukka kulki mukavasti ja teki teknisesti kaunista työtä. Itselle vaikeinta oli tehdä puolivalssi (5), koska en ole niitä oikein aikoihin kunnolla käyttänyt. Joskus viljelin niitä liiankin kanssa ja sittemmin koetin keksiä jotain muuta tilalle, joten nyt oli hankalaa saada kadotettu puolivalssi kauniiksi. Siis tulihan siihen jotain puolivalssin tapaista hytkymistä tällättyä, mutta en saanut täydellistä etenemislinjaa koiralle. Kaarrosta tuli. Muut kohdat menivät hienosti eivätkä jääneet kaivelemaan.

Rapsulin jälkeen kaivoin Hinkun esille. Uijui mikä menopeli! Olin hieman helisemässä, koska osaan (tai yritän, miten sen nyt ottaa...) ohjata vain edestä ja sivulta ja kelpin etenemä on hieman toista kuin tollerin, joten juosta piti ja lujaa. Tehtiin kaksi vetoa, ensin vitonen kun käänsin medikoiramaisesti okserille (19) ja sen jälkeen nollarata, kun otin maksiuden huomioon. Sain kuvitella olevani tosi pätevä ja oli erittäin lystikästä. Hirvittävän hauska ja taitava otus. Olisi se vaan hienoa osata kouluttaa koiransa yhtä hyväksi.

Treenien jälkeen olikin vuorossa Hinkun palautus ja sitä on jo nyt ikävä. Niin söpö ja sivistynyt. Eikä sillä jäänyt lumi kiinni tassuihin.