Rapsuli kulki aivan mahtavasti ja miekin olin hyvä. Ehdin sinne minne halusin, piti kyllä juosta, mutta minäpä juoksin! Ohjasin radan perusohjauksella ilman sen kummempia hilavitkutuksia vaikka treenikaverit olivatkin rataantutustumisvaiheessa hyvin epäileviä ohjausvalintojeni toimivuudesta. Minuuta ei kyllä epäilyttänyt yhtään, kun Rapsu tunnetusti lukee peruskuvioita erinomaisesti eikä kuuliaisena typynä hytky omiaan ja joudu hunningolle. Jos mie haluan sen ahtaasta välistä (5-6) luokseni niin sehän tulee ilman sen ihmeempää kuviota kuin käden laittamista kiinni kehoon. Tuo jos mikä on pikkulapasen vahvuus! Ja hypylle (13) se lähtee, kun sen sinne hutkasee :)
Lähdössä menin aan (3) viereen putken (14) taakse ja kutsuin Rapsun radalle, samalla lähdin kipittämään, joten ehdin linjaamaan hypylle (5) ja sinnehän se putkeen (6) sujahti, söpö eläin. Kepeillä (11) ensin livautin Rapsun hirveälle kaarrokselle, kun unohdin ohjata ja Rapsu luuli, että putkeen ollaan menossa, mutta saatiin seuraavalla kierroksella sekin kohta napsakasti, kun käskytin. Takaakierto (12), nakkaus hypylle (13) ja sitten tossua toisen eteen, että ehdin kirmata pussin ja aan välistä jatkotilanteeseen, hyvin ehdinkin ja loppuun vielä persjättö (17-18).
Toisella vuorolla otin hitusen sivuttaisirtoamista (15-17), koska menin kuulemma turhan syvälle sörkkimään ja meinasin jäädä persjätössä (17-18) Rapsun jalkoihin. Saatiin hypyille hyvää irtoamista pallopalkalla, lisäksi vahvistettiin puomia ja keppien avokulmaa. Ratatreeniä en viitsinyt enempiä ottaa, kun tuli niin hienosti vedettyä ekalla vuorolla vaikka periaatteessa olisin voinut testata hilavitkutuksia muutamilla hypyille (12-13). Siinä näytti pelittävän niin pakkovalssi + päällejuoksu kuin takaakierto + saksalainen, mutta mie oon niin läpeensä junttipaukuttelija, että en oikein jaksanut kikkailla vaan nautin helposta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti