Takana 12 tuntia putkeen koiramaista menoa: rauniokoirakurssia, tokokoetta, lisää rauniokoirakurssia, agilityn kouluttamista ja vielä hieman lisää agilityn kouluttamista. Päivän hienoimmat hetket olivat kyllä tokokentällä :)
Aamu alkoi Rapsun rauniokoirakurssilla. Ensimmäisessä harjoituksessa raunioille oli piiloutunut kaksi maalimiestä hankaliin umpipiiloihin. Rapsu ilmaisi molemmat nopeasti ja työskentely oli puhdasta iloa silmälle. Rapsun liikkuminen oli niin helppoa ja rohkeaa, olipa alustana mitä tahansa, ja Rapsun motivaatio maalimiehiä kohtaan oli valtaisa. Rapsu tunki perille asti koloihin pelastamaan ihmiset pulasta (lue: syömään palkkanamit, luultavasti Rapsun näkökulmasta kadonneiden eväät ja ajattelinkin Rapsulle toimivaksi ilmaisuksi kadonneen eväiden syömistä ja eväspapereiden palautusta ohjaajalle...).
Seuraavaksi kiisimme tokokokeeseen, jossa Nuuskun oli lähinnä tarkoitus nauttia eläkeläisen iloista, mutta kaima sanoi, että kehään ei mennä ilman oikeaa tavoitetta, joka luonnollisesti on ohjaajan toimiminen siten, että koira saa mahdollisuuden yltää parhaimpaansa, joten yritin siinä sitten asennoitua. Yllätyksekseni Nuusku oli varsin pätevä :) Koepaikalla minua ei jännittänyt ollenkaan, mutta sain jännityksen hyvin päälle alkaessani virittää Nuuskua tokofiilikseen eli otin muutaman liikkeen ennen koetta tarkoituksena palkata niistä ruhtinaallisesti. Juuh, tuli kunnon paniikki, kun Nuusku ei ollut omasta mielestä maahanmenoa koskaan tehnyt seisomisesta nyt puhumattakaan. Luoksepäästävyyskin tarkoitti ihmeellistä hillumista. Hyvin alkoi jännittää.
Tuomarina oli Marko Puranen, joka oli varsin mukava, joskin melkoisen tiukka. Mutta oli meidän suorituksissa tiukkuuteen aihettakin. Alla osasuoritusten arvosanat ja omat höpinät:
Luoksepäästävyys 10. Alkulämmittelyistä poiketen Nuusku napotti paikallaan kuin tatti.
Paikkamakuu 9. Alkulämmittelyistä poiketen Nuusku muisti mitäs se "maahan" tarkoittikaan, joskin meni maihin vasta toisesta käskystä, mutta tuomari ei sitä kuullut enkä minä sitä paljastanut. Viereinen koira haukkua louskutti siihen malliin, että ensimmäinen käsky ei kantautunut Nuuskun korviin. Nuusku napotti paikallaan kuin kanttarelli, mutta ennakoi perusasennon palatessani viereen, joten siitä pisteen menetys.
Hihnassa seuraaminen 7,5. Aikamoista huuhaata minun mielestäni. Paikka oli oikea, mutta sivuttaisetäisyyttä oli liikaa välillä jopa Nuuskuksi. Innokas se oli ja pysyi oikealla paikalla, mutta hortoili aika kaukana sivulla. Tuomari rokotti juurikin tuosta väljyydestä ja viimeinen perusasento oli jossain muuallla kuin sivulla.
Vapaana seuraaminen 7. Muuten samanlainen kuin kytkettynäkin, paitsi vielä väljempi. Väljyydestä lähti pisteet.
Liikkeestä maahanmeno 8,5. Nopea maahanmeno ja suureksi ilokseni Nuusku ei ennakoinut perusasentoa, mutta seuraamisosassa sivuttaisetäisyyttä oli liikaa. Väljyydestä hupeni pisteet.
Luoksetulo 9,5. Niin maailman hienoin. Puolipistettä lähti takapainoisesta perusasennosta, mutta minä olin kyllä oikein tyytyväinen.
Liikkeestä seisominen 8,5. Alkulämmittelyistä poiketen Nuusku pysähtyi käskystä (oho!), joskin hipsi hieman, mutta mikä parasta, Nuusku ei ennakoinut perusasentoa (jee jee!). Edelleen seuramisessa oli liikaa sivuttaisetäisyyttä, joten siitä hupeni pisteet. Tuomari ei huomannut, että annoin kaksoiskäskyn enkä sitä itse mennyt tunnustamaan.
Estehyppy 8. Nuusku sinkosi esteelle, mutta kääntyi minua kohti esteen takana mennessäni sen luokse. Ei kuitenkaan ennakoinut perusasentoa, mistä Nuuskulle isoakin isompi plussa. Tuosta heilumisesta lähti pisteitä.
Kokonaisuus 8. Tuomari tykkäsi meiningistä, mutta sivuttaisetäisyyttä oli kautta linjan liikaa. Se oli se asia mihin kuulemma kannattaa kiinnittää huomiota ja tottahan se on. Itse olin kuitenkin Nuuskuun erityisen tyytyväinen: Nuusku ei kiljunut yhtään (pidin kehut hillittyinä) ja teki iloisesti parhaansa joka liikkeessä. Seuraaminen väljyys oli tiedossa, en vain ole osannut opettaa sitä tiiviiksi. Pitää petrata sitä avoimeen luokkaan :)
Kokonaispisteet olivat siis 166,5 eli ALO1. Hieno yllätys! Siis oikeasti, miun eläkeläinen! Vanha jääräpää mursu! Meni ja otti ykköstuloksen! Tätä juhlitaan vähintään viikko. Videoita linkittelen myöhemmin, jos kehtaan. No kehtaan: Nuuskun yksilösuoritukset Kiitos Katjalle videosta :)
Iltapäiväksi ehdittiin vielä mukaan raunioille. Viimeinen harjoitus oli "tosi tilanne". Raunioilla oli piilossa yksi maalimies haudattuna syvälle maan uumeniin, niin piiloon, että sinne ei ollut mahdollisuutta päästä vaan sieltä tuli vain vähän hajua. Häiriöinä oli muita ihmisiä, kolinoita, kalinoita, savua jne. Rapsun työskentely oli upeaa vaikka ajattelin se olevan jo naatti rankan viikonlopun jäljiltä. Rapsu ei häiriöistä häiriintynyt vaan teki hienoa työtä. Ohjaajana olin hieman hidasälyinen enkä osannut lukea koiraani vaan kutsuin sen pois kesken ilmaisun. En jotenkin uskonut, että Rapsu paikansi maalimiehen niin nopeasti ja sellaisella itsevarmuudella. Tajusin kyllä virheen heti sen tehtyäni, mutta eipä se paljon lohduttanut. Rapsu kuitenkin ilmaisi maalimiehen uudestaan vaikka olin varma, että kuuliaisena se ei sitä enää uskalla tehdä, kun se oli siitä pois kutsuttu. Onneksi olin väärässä ja saatiin kaivettua maalimies esiin ja Rapsu suureksi ilokseen pääsi tunkemaan maalimiehen onkaloon.
Rauniokoirakurssi oli aivan mahtikurssi ja suosittelen kaikille. Niin upeaa oli tehdä tuuliharjoituksia, joissa koira pääsi elementtiinsä ja itse oppi paljon enemmän koiran lukemisesta ja tukemisesta kuin jotain peruslähetyksiä tehdessä. Toivottavasti jatkokurssia on tiedossa, ollaan Rapsun kanssa niin mukana!
// lisätty Nuuskun tokovideo tähän ja vähän joka paikkaan, oli se vaan niin hieno eläin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti