Rapsun kolmen viikon lihotuskuuri päättyi, joten suuntasimme kontrollikäynnille Kivuttomalle. Rapsu on lihonut kolmessa viikossa huikeat reilut puoli kiloa. Ei ole paljoa ei, mutta kyllä sen jo kyljissä huomaa. Olemus ei ole täysin kuikelo, mutta on se silti vielä aika reppana. Toisaalta Rapsu ei liho helposti normaalistikaan; siinä missä Nuuskun vyötäröllä näkyy hetkessä puolikas lihapulla, saa Rapsu mättää ihraa viikkoja ilman ylimääräisen painolastin kertymistä.
Rapsun iho on kuivunut entisestään vaikka rasvaa on lisätty ruokaan antaumuksella. Ihosta löytyi myös pieniä punaisia palleroita/ näppylöitä/ paukamia/ jotain sekä vulvan ja hännänjuuresta hieman kalutut kohdat, joten ihotulehduksen välttämiseksi Rasputin sai antibitoottikuurin sekä korvatippuja iholle levitettäväksi. Rapsu on vaihteeksi Doping-Rapsu.
Rapsutin on siitä mielenkiintoinen tapaus, että se ei ole sairaanoloinen ollenkaan. Mihinkään ei koske, virtaa riittää, olemus on iloinen, ruoka maistuu, masu ei ole sekaisin, lihaskunto on hyvä jne. eli kaikki perinteiset sairauden merkit puuttuvat läskin katoamista, ihon kuivuutta ja huonoa karvaa lukuunottamatta. Torstaina saamme verikokeiden tulokset, joten silloin selviää ovatko sisuskalut kunnossa vai johtuuko ravinnon imeytymisen heikkous kenties jostain vajaatoiminnasta, tulehduksesta tai muusta viasta. Mahdollisuuksiahan on monia, mutta mikään ei ole oireiden kautta itsestäänselvä.
Toivottavasti paljastuu, että Rapsu on nähnyt lenkillä jonkin überlaihan vinttikoiran ja on kokenut itsensä läskiksi, saanut syömishäiriön ja muiluttanut ruokansa salaa Nuuskun kuppiin. Lopulta Rapsu voisi tulla järkiinsä, alkaa lihomaan ja olla maailman tervein pikkukoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti