Hylly, hylly, hylly ja nolla

Siilinjärven kisareissu ei mennyt kovin nappiin. Reissun ainoana tavoitteena oli, että kykenisin kisatilanteessa hahmottamaan kummalla koiralla kirmaan, mutta se jäi saavuttamatta. Osallistuttiin kahdelle Anne Saviojan agilityradalle ja vallan mainiosti olisin voinut osallistua vain yhdelle ja sillekin yhdellä koiralla.

Kaikki alkoi kovin epäsuotuisasti. Siinä vaiheessa kun minun ja Nuuskun olisi pitänyt kirmata eka rata, ihmettelin, kun meitä ei kuuluteta. Kävi sitten ilmi, että jostain syystä Nuusku ja Rapsu oli merkitty poissaolijoiksi, joten alkoi säätäminen, että missäs välissä ne nyt sitten juoksee... Semmoinen ei sovi ollenkaan tällaiselle autistiselle marsulle, jolla menee pasmat aivan sekaisin, jos se ei saa mennä siten miten oli kuvitellut menevänsä.

Lähdettiin sitten lopulta Nupan kanssa ensimmäiselle radalle (3B) vireemme jo hukanneina ja se näkyi. Puoleen väliin rata sujui napsakasti, joskin tahmeasti, mutta sitten minulla oli ihan hakusessa millä elukalla sitä mennään ja miten. Nuusku leiskautti ekstrahypyn (16) ja vetäisin sen putkesta 15 ohi. Olin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan. Luokatonta ohjaamista, voi Nuusku-parkaa.


Samainen rata meni Rapsun kanssa paremmin, jos ei oteta lukuun kolmannella esteellä tunaroimistani. En jättänyt Rapsulle ollenkaan tilaa hypyn suorittamiseen, joten Rapsutin tempaisi mutkat suoriksi ja tulkitsi, että aalle siis. No olisihan sinne siitä toki seuraavaksi mentykin. Muuten onnistuin olemaan pahemmin sössimättä ja Rapsu sai luukuttaa aivan makeasti. Keinu liippasi lentokeinua, mutta muut kontakti meni kivasti. Hyvä fiilis ja Rapsun ohjaaminen oli paljon helpompaa kuin Nuuskun.

Toinen rata (3A) oli Nuuskun kanssa taas ihme sekoilua. Heti alussa ajauduin (en aio ottaa vastuuta omasta liikkumisestani, mie vaan jouduin sinne.... :D) aivan eripuolelle hyppyrivistöä kuin olin suunnitellut eikä siten Nuuskua ohjata. Eikä ohjattukaan. Loppu meni kivasti, mutta tälläkin radalla Nuusku oli jotenkin liisterit tassussa oleva johtuen luultavasti siitä, että ohjasin sitä kuin väärää koiraa.


Rapsun kanssa tsemppasin viimeiselle radalle itseäni oikein kunnolla. Rapsu oli liekeissä ja meinasi varastaa heti alussa suoraan radalle. Tällä kertaa pysyin suunnitelmassani ja ohjasin kuten pitikin. Rapsu kulki niin hyvin ja oli aivan käsittämättömän nopea. Kolmeen kohtaan tuli aivan luokattomat kaarrokset, koska olin niissä myöhässä ja Rapsu luki jotain kaukana häämöttäviä esteitä, mutta kääntyi kivasti oikeaan suuntaan, kun älysin kääntää. Rapsu haki mm. hypyn 6 jälkeen putkea 13, hypyn 9 jälkeen hyppyä 1 ja keinulta keppejä, mutta työvoittona tuli puhdas rata ja sijoituttiin kolmansiksi. Hämmentävää, että niillä oikeasti aivan jumalattomilla ylimääräisillä koukkauksilla ei jääty kuin 2 sekuntia voittajasta. Tuskin uskallan katsoa tuloslistaa sitten kun meillä menee kaikki kohdalleen ;)

Aika paljon on vielä tekemistä, että pystyn noita samoissa kisoissa ohjaamaan. Nyt kulki Rapsun kanssa hyvin, koska rataantustumisessa käytin enemmän aikaa Rapsuttimen ohjauksen pohdintaan ja kuvittelin, että Nuusku menee selkäytimestä. Eikäpähän tuo mennyt ei. Nuo luppakorvat vaativat kuitenkin niin erilaisen otteen, oman fiiliksen, rytmityksen, käskytyksen, ennakoinnin, työskentelyetäisyden jne. että taitaa tulla skitsofrenia ennen kuin saan molemmille kunnon suoritukset samaan starttiin.

Ratapiirrokset ovat tuomari Anne Saviojan käsialaa.