Nuusku ja Rapsu ovat viime aikoina keskittyneet pitkiin päiväuniin ja haaveiluihin, sillä minä olen maannut kipeänä peiton alla. Onneksi Nuusku ja Rapsu leikkivät mielellään sohvaperunoita eikä niillä toimettomina kausinakaan ilmene minkäänlaista seinille kiipeilyä vaan tyynyjen kätköistä kuuluu tyytyväistä tuhinaa.
Tänään molemmat olivat kuitenkin aivan innoissaan, kun pitkästä aikaa johonkin lähdettiin. Perille päästyämme Nuuskun ilo hieman himmeni, koska eläinlääkärissä ei ole sen mielestä maailman parasta. Rapsusta puolestaan Kivuttomalla on mahtavaa ja oli kivaa huomata, että Nuuskun perinteinen odotustilamasennus muuttui vähitellen hieman hilpeämmäksi odotteluksi, koska Rapsun hyvä fiilis tarttui. Mukava oli myös huomata, että molempien käytöstavat olivat niin mallikkaat. Vuoroa odotetaan tyytyväisenä pötkötellen ja ohi kulkeville hoitajille häntiä heilutellen. Rapsusta on kadonnut odotustilassa oleville ruokapusseille hötkääminen ja ruokasäilykepurkkien lipominen, nykyään se vaan tyytyväisenä odottaa omaa vuoroaan. Nuuskuhan on aina ollut sivistynyt.
Oman vuoron tullessa Nuusku koetti kaartaa ulko-ovesta ulos Rapsun kipittäessä iloisesti toimenpidehuoneeseen. Ensin vuosirokotusta ja -tarkastusta varten pöydälle kohosi Nuusku. Eläinlääkäri Kirsi totesi Nuuskun olevan aivan loistavassa kunnossa. Syöväksi tai muuksi kuolemantaudiksi epäilemäni ihonalaiset patit olivat rasvapatteja. Korvat, silmät, sydän, hampaat, turkki, iho, lihakset jne. olivat oikein mallikkaassa kuosissa. Hampaista Kirsi varsin kysyi, että harjaanko minä ne säännöllisesti, kun ovat niin hyvässä kunnossa. Juu, en harjaa :) Kyselin tarvetta kaikenmaailman lisäravinteisiin, koska ihmiset tuntuvat sellaisia vanheneville koirillee syöttävän ja Nuuskulla alkaa ikää jo olla. Kuvailtuani Nuuskun ruokavaliota totesi Kirsi sen olevan riittävä, joten luustoa ja niveliä tukevia mömmöjä kannattaa antaa vasta myöhemmin, jos syytä ilmenee.
Rapsu oli muutoin reilassa, mutta esitettyäni huolestumiseni sen laskevasta painosta, totesi Kirsi Rapsun laihtuneen kilon sitten viime käynnin ja se on aika paljon tuon kokoiselle tirppanalle. Ei ole kuulemma vielä liian laiha, mutta ei myöskään tarvitsisi enää laihtuakaan. Painon pudotuksen syyksi epäilimme kovia pakkasia, jolloin energiaa olisi kulunut lämmitykseen, mutta toisaalta nostin Rapsu päivittäisen ruokamäärän vuodenvaihteessa 400 grammasta 500 grammaan ja silti se vain laihtuu. Nyt pitää kuulemma muuttaa ruokinta kahden ateriakerran sijasta kolmeen eli antaa vielä yksi lisäruoka. Voi nimittäin olla, että Rapsutin ei sulata kerralla niin paljoa safkaa vaan tarvitsee useamman ruokintakerran. Seuraavat kolme viikkoa R on syöttöporsas ja jos paino ei ala nousta, niin sitten lisätutkimuksiin.
Toivottavasti Rapsusta tulee hetkessä hirmuinen tankki, koska kolme ruokintakertaa Rapsulle tarkoittaa myös kolmea ruokintakertaa Nuuskulle. Ja Nuuskuhan lihoo helposti, vaikka sille ei toki olekaan tarkoitus lisätä ruokamäärää vaan antaa normisatsi kahden kerran sijaan kolmessa osassa, että sille ei tule paha mieli, jos se kokee jäävänsä vähemmälle. Tähän on kenenkään turha sanoa, että eihän se koira mitään tuommoisesta tajua, koska meillä molemmat tajuavat kaiken mikä vähänkin liittyy ruokaan :) Pienet ahneet possut. Toisaalta siihen se tajuaminen sitten aikapitkälle päättyykin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti