Ekana pätkänä oli punaiset 1-8. Siinä tavoitteena oli kääntää elukka vekillä ennen hyppyä 3, jotta se saa tykittää täysillä oikeaan putkenpäähän. Tavoite ei ihan täyttynyt, ei. Hmpf. Siis molemmat vekittyivät näppärästi, saivat silmiinsä oikean putkenpään ja lähtivät sitä kohti, mutta pienet sarvipäät luppakorvien kätköissä kuiskuttelivat sen verran sulokkaasti, että molemmat kurvasivat komealla koukulla väärään päähän. Toistuvasti ja näyttävästi. Huoh. Palasin alkeisiin ja koetin purkaa vääränpään jumitusta ihan palikalla hyppy3-putki4-kuviolla ja ilman vauhtiahan se menikin näppärästi, mutta alusta kun otettiin niin voi jeesus. Treenin loppupätkä meni kivasti, jos jotain positiivista haluaa hakea. Varsinkin Rapsuttimen kepitys saa aina hyvälle mielelle.
Toisena treeninä oli vihrut 1-14, jossa sain juosta ihan kiitettävästi. Nuusku irtosi hienosti ekalta hypyltä kakkosputkeen ja Rapsu myös, kun älysin tukea sitä toistuvalla putki-käskyllä. Ilman toistokäkyä se reagoi turhan herkästi toiseen suuntaan etenevään liikkeeseeni ja kurvasi hypylle 3 ennen putkea. Mutta oikealla käskytyksellä homma pelitti hienosti ja ehdin mainiosti singota tekemään persjätön putkelle 5. Koetin siihen myös valssia ja molemmat vaihtoehdot olivat varsin kivat. Avokulma kepeille haettiin hyvin, joskin Rapsun kanssa saan olla vielä tarkkana enkä vedättää tuommoisessa paikassa yhtään. Aivan surkuhupaisaa oli, että putki 10, jonne olisi saanut posottaa täysillä suoraan piti nyt sitten tehdä väärään päähän eli samoin kuin ekassa treenissä. Sen kohdan olisin luultavasti saanut toimimaan vaihtamalla puolta ennen hyppyä 8, mutta en jaksanut alkaa säätämään vaan tyydyin tuohon. Hienoa sinkoilua oli myös loppu.
Kokonaisuus oli aikamoista pelleilyä, joskin varsin hauskaa, mutta en voi kieltää, etteikö irtoaminen olisi ollut hienoa ja vauhdikasta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Joskus. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti