Lauantaina Rapsutin kiisi Tuomo Pajarin melko vaativilla agilityradoilla Iisalmessa. Tuloksina oli ekalta radalta meille ihan uusi tuttavuus eli keskeytys ja tokalta radalta meille niin tuttu hylätty. Tulosten valossa vaikutetaan kehnojakin kehnommilta, mutta suorituksena radat olivat erinomaisia ja Rapsu on kehittynyt paljon. Rapsuli hakee jo itsekin esteitä eikä vain juoksentele minun mukana.
Ensimmäinen rata oli aivan mahtavaa menoa, Rapsu oli vauhdissaan ja suoriutui vaikeista ansapaikoista leikiten. Valitettavasti Rapsun ollessa kepeillä inha ampiainen tuli ja pisti Rapsua ahteriin, joten tuomari keskeytti meidän suorituksen ja Rapsu joutui tarkkailuun ja vammojen tutkintaan. Pelkäsin, että Rapsu saa tapahtuneesta jotain keppikammoa, koska yleisö kohahti ja huusi, että sitä pisti ampiainen ja Rapsusta varmasti tuntui, että sattui jotain ihan hirveää.
Koska Rapsu ei peräpäätään aristanut eikä oireillut mitenkään vaikka sieltä karvojen seasta todistettavasti ampiainen esiin kaivautuikin, niin uskaltauduimme toiselle radalle. Jo senkin takia, että Rapsulille ei jäisi mitään "ampiaiset pistävät agilitykentällä ja erityisesti kepeillä"-kammoa. Rata meni mukavasti, joskin Rapsu meni kepit hyvin varovaisesti ampiaisia odotellen, yleesähän Rapsu tykittää ne täysillä. Valitettavasti loppusuoralla olleen viimeisen hypyn Rapsuli päätyi huonon sijoittumisen seurauksena ottamaan takaakiertona, joten se meni sitten siihen, mutta tyytyväinen olen, että Rapsuttin liisi hurmoksessa :)
Nuusku kirmaili sunnuntaina komeat kolem hyllyä. Ensiksi oli aikamoista kieputusta sisältänyt hyppyrata. Otin alun liian tiukalla käännöksellä ja käskytyksellä, joten Nuuskuttimelta tipahti rima. Sen jälkeen matka meni hyvällä vauhdilla ja tiukoilla kurveilla, mutta sitten otin puoli askelta liikaa sarjaesteellä, jolloin Nuusku tulkitsi, että ah tuonne pituudelle siis... Loppu oli tarkkaa ja vauhdikasta, iloista menoa.
Toisella radalla Nuusku sai jonkin mehevän vainun ennen keppejä ja kävi nuuskuttelemassa maata, joten siitä tuli kielto. Lopussa olin niin vaikuttunut Nuuskuttimen hienosta puomin alastulosta, että unohdin ottaa sen haltuun hypyn jälkeen ja ohjata renkaalle, joten Nuuskuli otti vauhtia putken kautta.
Kolmannelle radalle lähdin jo ihan väsyneenä eikä oikein ollut puhtia. Nuuskutinkin oli hieman nuupahtaneen oloinen, joten haimme vauhtia uintireissulta. Nuusku sai hirmuisesti virtaa ja ulisi jo lähtöviivalla. Alku lähti hyvin, mutta sitten jäin jumiin hypyn taakse ja omalla liikkeellä tumpeloin Nuuskun keppien aloituksen. Puomin alasmenolla varmistelin ja kuvittelin Nuuskun sen ottaneen, mutta ilmeisesti ei. Sinänsä lopputuloksen kannalta sillä ei ollut mitään väliä, koska Nuusku ampaisi puomilta semmoista kyytiä, että olin ihan pihalla ja sitten hutkaistiinkin tuttu väärä rata. Lopun haasteelliset koukerot saatiin kuitenkin vielä tsempattua oikein ja vauhdilla, joten ihan ok.
Käytiin sunnuntai-illalla Rapsulin kanssa vielä hieman keppejä reenimässä, että saadaan niihin vauhti takaisin ja olipa hienoa menoa. Vedettiin ihan suoraa putkea, josta kääntö kepeille, ja Rapuli tykitti upeasti. Niin olen iloinen Rapsun taidosta hakea oikea aloituskohta hirveässä vauhdissa ja se pujottelunopeus... Siinä silmä lepää :) Ei jäänyt tosiaankaan mitään keppiensuorituskammoa!
Muuten ei viime aikoina ole tapahtunut ihmeempiä. Tutustuttiin Akun Ellaan ja olipas kiva pieni koikkerin alku. No Nuusku keskittyi metsälenkillä omiin puuhiinsa, mutta Rapsu haastoi Ellaa pariin otteeseen ihan leikkimään, joskin leikki loppui aika lyhyeen, kun Ella ei vielä pysy juoksuvauhdissa mukana.
Vepeä on otettu hieman, koetettu hioa varmuutta viikonlopun koetta varten. Nyt jo jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti