Valmennus sisälsi hurjaa vauhtia, rytmityksiä, vedätyksiä, sivuttaishyppyjä erilaisilla ohjauksilla, lähetyksiä jne. Parasta oli huomata, että meno oli sujuvaa. Toki pientä säätöä, mutta semmoista ohjaajasta johtuvaa räpellystä. Sisu ei niuhottanut joutavasta ja teki taas niin hyvää settiä, että oksat pois. Ylettömän hauskoja kotiläksyjäkin saatiin niin hallille (vedätykset kepeillä, keskeneräistä ohjausta A-esteelle korkeassa vireessä) kuin kotisohvallekin (nenäkosketus käteen), joten onpahan millä hauskutella.
Senioreille kuuluu seniorijuttuja. Nuusku on alkanut juomaan kahvia. Se kerjää kahvinjuojan kupista lipaisun. Rapsu puolestaan haluaa palautumisjuoman jämät. Lisäksi Nuusku alkaa olla joko a) seniili tai b) törkeä peluri, koska se vonkuu iltaruokaa heti, kun alkaa hämärtää.
Nuusku nukkuu sikeämmin kuin tukki. Kotiin saa tulla ihan rauhassa, kävellä ostoskassit käpälissä Nuuskun yli, palata samaa reittiä takaisin, keittää lämmittävät teet ja lukea tovin kirjaa sohvalla. Jossain vaiheessa rautarouva havahtuu hereille, mutta se ei johdu minkäänlaisista vahtikoiran ominaisuuksista vaan heräämisen aiheuttaa yleensä kirsuun leijunut ruuan tuoksu. Rapsutin ei paljoa perästä jää, tosin sen yli ei voi herättämättä kävellä.
Pikkukoira hangessa.
Rapsutin on toipunut hammasleikkauksestaan hienosti ja aloittaa iltaisin vinkulelukonserton.
Toipilas vinguttaa hirveään.
Ai niin, onhan me tokoiltukin! Viime tokokerralla ohjelmassa oli avohyppy ja merkki. Hyppy oli maailman helpoin pienelle aksahirmulle eikä merkin kiertokaan ollut ylitsepääsemätön juttu. Se olisi ollut helppoakin helpompaa, jos olisin käyttänyt samaa kierrä-käskyä kuin aksassa, mutta koska ylemmissä luokissa se voisi aiheuttaa sekaannuksen, koska siellä lähetetään merkille hyppyjen välistä, otin uudeksi käskyksi takaa. Luonnollisestikaan sana ei ilmaissut Sisulle mitään (tai no veti sen ensin pari lähetystä oikein ajatukset lukien), mutta pienellä käsiavulla pelitti hyvin. Nyt vaan avun häivytys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti