tiistai 6. joulukuuta 2016

Hymy korvissa Kuopiossa

Maanantain valmennus oli jälleen timanttia. Tällä kerralla pureuduttiin erilaisiin takaohjauksiin rytmitystä vaativissa paikoissa. Sisu osaa, mie osaan, mutta että osattaisiin yhdessä. Ajoituksen natsatessa jälki on hienoa, mutta ajoituksen heittäessä humpsahtaa hetkessä räpellyksen puolelle. Perustakaaleikkaukset suorilla ovat nykyään helppoa kauraa, mutta muissa on duunia tehtävänä. Läksyjä siis tiedossa.

Tason kartoituksessa käytiin läpi aiemmin työn alla olleita hypyille ja takaakiertoihin irtoamisia, kontaktien vedätyksiä ja hyppy-putki-erotteluja. Kyllä pelitti! On se huikea! Treeneissä menee ihan mikä vaan ja vielä kun oikeita vihjeitä vahvistetaan lisää, niin pelittävät yhtä luotettavasti myös kisatilanteissa. Miut yllätti Lupukan keppiosaaminen! Lisäksi lohikäärme sai kehuja erinomaisesta fyysisestä kunnostaan ja kestävyydestä, Sisu kestää toistot ohjaajan tunaroidessa ja silloin kun kelpieltä vaaditaan tason nostoa. Sannan vinkeillä ollaan päästy tuossa asiassa ihan huikeasti eteenpäin, Sisulla ei pala enää käpy mokissa vaan se painaa intensiivisemmin duunia. Muutamalla toistolla saadaan homma pelittämään, koska säännöt. Sen sijaan miun liikkumisen hienosäätö vaatii toistoja enemmän, jään edelleen liikaa paikoilleni vaikka pitäisi liikkua tehokkaammin, tepsuttaa menemään ja jättää katse tukemaan itsenäistä työskentelyä. Mie pysäytän vauhdin tai hutiloin katseen ihan liian usein.

Rapsutin valtasi kisoista ostetun uuden makuualusen.

Seniorijaoston kuulumisia on kyselty, joten todettakoon, että hyvin puksuttavat. Mitään ihmeellistä heille ei kuulu mitä nyt juoksu on molemmilla. Jolkottavat tyytyväisinä talvikeleissä rotsit niskassa ja ruoka maistuu. Rapsulla on loppuviikosta eläinlääkärikontrolli sydänlääkereseptin uusimista varten ja Nuuskun ikääntymisen huomaa lisääntyneistä mutinoista ja maiskutteluista.

Ei kommentteja: