Tokotolleri ja ketteräkelpi

Viime perjantain tokotreeneihin valikoitui osallistujaksi Rapsu. Koko kolmikko oli kyllä mukana, koska käytiin ennen treenejä reippailemassa Pärnällä Viirun seurassa. Treeneissä oli teemana hyppy ja hyppynouto. Hyppy meni hyvin ja hyppynouto pallolla sujui erinomaisesti suorassa linjassa. Jos pallo oli vinossa linjassa, vahvistin palautuksessa hypyn suoritusta myös paluumatkalla hyppy-käskyllä ja silloin homma pelitti mainiosti.

Toisena liikkeenä otettiin ruutu. Ensin pari kertaa niin, että avustaja taputteli paikkaa ja sen jälkeen ilman apuja. Pallo lensi palkaksi. Oli Rapsulla ajatus, mutta kotiläksyksi saatiin olohuoneruutu, jotta jaksaisin vaivautua tekemään toistoja useammin. Muutenhan tämä junnaa aina paikoillaan, kun pitkien taukojen jälkeen aloitetaan samasta kuin viimeksikin sen sijaan, että jatkettaisiin siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kolmanneksi vielä katsottiin nouto eli kapulan noston ja pidon keston tilanne. Rapsuhan on naksutellen syttynyt kapulaan ihan kympillä mikä näkyy pienoisena räpeltämisenä, mikä ei minua haittaa, mutta hirmuinen kiihkeys tuo mukaan kapulan mälläämisen mikä ei toki ole toivottu asia.

Viikonloppu vietettiinkin Sisun kanssa kelpiehuminoissa. Lauantaiaamuna napattiin Sisun kanssa Arvo kyytiin ja hurautettiin Pieksämäelle, jossa oli kauheista lohikäärmeistä paikalla myös Kasku, Noa, Tarmo ja Hekla. Sisarusten lisäksi treenaamassa oli jokunen serkkupoika, ja paikalla oli luonnollisesti myös Hinku-äiti ja Huuma. Aloitettiin tokolla, jota oli kouluttamassa meille uusi tuttavuus Valkosen Laura. Sisulla oli teemana perusasento ja seuraaminen ja niihin saatiin Lauralta hyvää palautetta, rakentavia ohjeita jatkoon ja mukavan tsemppaavaa tunnelmaa. Laiska ja kriteereissään lipsahteleva ohjaaja sai uutta treeni-intoa ja jopa ryhtiä toteutukseen :)

Illalla kuuden aikoihin alkoi Sisun agilityvuoro. Sisu oli hieman väsynyt ja minun olisi pitänyt hoksata vetää sen kanssa ensin joku vauhdikas putkiralli tai muu luukutus herättelyksi, mutta hyvin se veti nytkin. Tehtiin Katjan valvovan silmän alla takaaohjausta ja jotain takaaleikkauksia vedettiin hyvin ja vastapainoksi poispäinkäännöt räpellettiin, koska väsyneenä Sisu ei ole niin irtoava kuin parhaassa tikissään eikä minullakaan ollut enää kaikki painot putkissa. Hienoa oli kuitenkin se, että Sisu ei ollut moksiskaan uudesta paikasta tai esteistä vaan mm. loikki muurin ilman suurempia ihmettelyjä.

Sunnuntaina oli hieman kaventuneella kelpieporukalla jatkot Joensuussa. Jätettiin Sisun kanssa ohjaustreeni väliin ja sen sijaan vedettiin aivot narikkaan putkirallia. Rallauksen lisäksi Sisu kirmasi kujakeppejä ja katsottiin puomin tilanne. Molempia pitäisi nyt alkaa vaikeuttamaan; kujiin kavennusta ja puomiin ohjaajan liikkeen vaikeutusta ja pitäisi myös alkaa yhdistää sitä muihin esteisiin. Ai niin, se kosketusalustakin pitäisi häivyttää pois.

Jonotan fysioterapeutin käsittelyyn superkoiran viitassani. T. Rapsu

Alkuviikosta punaturkit kipaisivat lihashuollossa. Molemmat olivat varsin hyvässä kuosissa, mutta triggereitäkin löytyi, joten sarjaa jatketaan. Nuusku nautti käsittelystään täysin siemauksin ja rentoutuneiden huulten välistä valahtaneet kuolat rintakarvoilla, mutta Rapsun tunteita oli hieman hankalampi tulkita. Tai no, tunne oli selvä, mutta sen voimakkuus ei. Rapsu nimittäin ujelsi koko ajan rintarangan aluetta käsiteltäessä enkä ole nyt ollenkaan varma siitä, että koskeeko siihen oikeasti ihan sikana (ei se kyllä oireile sitä mitenkään) vai onko se vaan hämmentynyt lievästäkin jumin tunteesta, kun se ei ole niihin tottunut, koska se ei ole koskaan aiemmin aktiiviharrastustensa aikana ollut mistään jumissa? Samaa vikinää se päästeli silloin Jerryn käsittelyssä ja viimeksikin Helillä. Draamaa vai aitoa tuskaa? No joka tapauksessa luokittelen sen kipeäksi enkä siis ilmoittanut sitä itsenäisyyspäivän kisoihin vaikka hieman ehdin jo kisaamisesta haaveilla, kun piirinmestiksissä yhteinen fiilis oli niin mahtava.

Minun ei tarvinnut jonottaa, koska pääsen aina jokapaikkaan ekana. Olenhan paras. T. Nuusku

Rapsulla on myös tassut kutisseet normaalia enemmän ja aloin kallistua sille kannalle, että hallin suolattu pohja on sen tassuille liikaa. Kintut ovat olleet pääosin hyvässä kunnossa, mutta perjantaisen treenaamisen jälkeen ne ärtyivät huolimatta huolellisesta pesusta. Eläkeläisyys hallilajeista taitaa alkaa ja mieltä virkistetään jatkossa maastolajeilla. Muille lauman jäsenille suolattu kivituhka ei aiheuta ongelmia, mutta Hapsu Herkkätassulle se ei vain sovi. Ei ole koskaan sopinut, mutta aiemmin huolellisella hoidolla tassut ovat suolatun pohjan kestäneet. Nyt suolan määrää on lisätty ja se on mennyt liialliseksi Rapen tassuille.

Tiistaina Sisun pentuaksassa liideltiin teemalla takaaleikkaukset ja irtoaminen. Alla jotain sinnepäin treenipiirros. Sisu oli superhyvä, irtosi eteen ja kääntyi leikkauksista.

Minulla ilmeni samaa rynnimistä kuin aina (kuka eka esteellä?! kuka eka esteellä?! kuka kuka?! mie! mie! mie!!), mutta minkäs sitä itselleen voi, jos on syntymästään asti ollut Hippo-kerhon jäsen. Olin kuitenkin kohtuullinen, minuksi jopa ihan hyvä. Harmillisesti Sisu paineistui treenin lopussa viereisellä kentällä tapahtuneen välikohtauksen seurauksena eikä siitä ihan kunnolla palautunut, mutta sain sen jonkun putken kuitenkin kirmaamaan ja leikkimään, mutta ei se ollut vapautunutta eikä rentoa. Onneksi treenikaverit Arvo, Ulpu ja Elli toimivat loistavana nollaajina jäähdyttelylenkillä.