Mestarin opissa

Pieni Suuri Kelpie Sisu osallistui tänään maailmanmestarin ja moninkertaisen suomenmestarin agilitykoulutukseen. Mie olen aina tykännyt Suomalaisen Jarin koulutuksista, kun ne painottuvat vauhtiin, rytmitykseen, ohjaajan fyysisyyteen ja liikkeeseen, eli teemoihin, joissa olen ikuisesti huono. Emmin kuitenkin osallistumista, kun Rapsuli on treenilomallla, mutta rohkaistuin mukaan kuultuani, että sinne olivat möllitasoiset tervetulleita. Eihän Sisu vielä mikään möllitasoinen ole, mutta eihän se haittaa, jos se on muuten erinomainen? Tehtiin sovellettuja osia varsinaisen treenin keskivaiheilta ja kivaa oli.

Ensin tehtiin yllä olevaa pätkää. Ajattelin ottaa lähdön takaakiertona, koska miusta se olisi ollut meille helpompi kuin lähtö häntä kiinni verkkoaidassa istuen, mutta semmoista helpotusta ei ohjaajalle suotu vaan lähtö piti laittaa kuosiin. Kolmoselle niistosokkari, jossa sain olla tarkkana ajoituksen kanssa. Sisu oli herkkänä ja jouduin ohjaamaan sitä vähän yli, jotta se ei ottanut kieltoa. Jari sanoikin, että kannattaa tehdä sen kanssa myös vastapainoksi samanlaisia kohtia ihan perusohjauksella, jossa ohjaajan liike jatkuu selkeämmin koko ajan, jotta hauveli ei tule epävarmaksi hyppyjen edessä ja ketjuta itselleen kuviota hypylle lähestyminen - kielto - hyppy. Koska halusin olla vikkelä, vilistin persjättöön putken ja pituuden väliin.

Seuraavassa alla olevassa pätkässä ei ollut mitään ihmeempiä, kunhan pituus oli ekaa kertaa osana rataa eikä yksittäin tai viimeisenä esteenä eikä siinä ollut ongelmaa, tosin ei siinä ollutkaan kuin kaksi palikkaa. Linjaus (1), persjättö (2-3), en raskinut linjata pituudelle vaan annoin sen hakea esteen vauhdilla ja loikata suoraan mistä syystä käännös (3-4) oli ihan hujanhajan ja kaukana kauniista, mutta siihen ei takerruttu. Oltiin yhtämieltä siitä, että tässä vaiheessa Sisu saapi kaarratella moiset kohdat miten tykkää ja painopiste on siinä, että se saa kokemusta ja itsevarmuutta suorittaa monenlaisia esteitä peräkkäin ja välillä tuttuja esteitä vähän haastavammissa kulmissa. Tässä tavoitteessa Sisu onnistui erinomaisesti. Vastaantottovalssi (4), linjaus (6) ja rytmitys niin, että Sisu sai irrota edelle (6-8). Minun edelle irtoaminen on edelleen haasteellista. Tulee kuulemma tosi lujaa perässä, kun pistelen edellä, mutta minut kiinni saatuaan se ei mene ohi vaan jää tuntumaan eli enemmän eteenirtoamista ja nimenomaan semmoista, jossa se joutuu menemään minun ohi silloin kun juoksen täysillä. Irtosihan se tuossa edelle hienosti, kun rytmitin liikkeeni siten, että se pääsi edelle jo putkelta (6), mutta jos olen ensin edellä, niin ei se täysillä ohi mene. Tähän saatiin oivia treenivinkkejä ja osaan niistä tarvitsisin treenikaverin apua, joten innokkaat huutakoon hep!

Eteenirtoamistahan Sisun kanssa on harjoiteltu koko ajan, mutta vähemmän niin, että olen täydessä vauhdissa ja Sisun pitää ottaa minut kiinni ja juosta täysillä ohi. Yleensä joko olen rytmittänyt liikkumiseni niin, että se pääsee heti alussa minusta ohi ja saa pinkoa innoissaan edessä olevalle palkalle tai sitten täysillä juostessa treeni on loppunut "kesken" eli se on saanut minut kiinni palkan tuntumassa. Enempikin täysillä juoksevan minun jahtaaminen on liittynyt ohjaavan puolen harjoitustreeneihin, joissa sen onkin ollut tarkoitus tulla täysillä käteen. En  siis ole osannut tasapainottaa tätä ollenkaan, mutta nytpähän muistan taas suunnitella treenejä niin, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta olla päätepisteessä ennen koiraa vaikka juoksisin miten kovaa eikä treeni myöskään pääty niin, että ahtaus tulisi vastaan vaan vauhdin voi pitää täytenä loppuun asti ilman seinään juoksemisen tuntua.

Alla oleva pätkä oli ohjaajalle se haasteellisin. Miten voi olla vaikeaa valuttaa sitä valssia (4-5) silloin kun pitäisi? Sisupolo sai varmaan miljoona toistoa, kun ei vaan minulla sujunut. Onneksi Sisulla oli hauskaa eikä sillä ollut harmainta hajuakaan siitä, että käänsin sitä toistuvasti tiukemmin kuin olin aikonut ja rynnin koiran linjalle ja tungin sen hypyn (5) taakse sen sijaan, että olisin ohjannut hypylle. Suurinpiirtein koetin itse suorittaa hyppyä. Sisuhan kääntyy, se ei ole ongelma. Aivan maailman hienoiten kääntyykin vaikka olisi sata lasissa, mutta nyt sain opetella kääntämään silleen vaan vähän. Voi tytöt, että oli hankala. Minä en osaa kääntää vaan vähän, joko sitä käännytään tai sitten ei, välimuodot tuottaa haastetta. Teoriassa asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta ei siirtynyt käytäntöön. Tai no siirtyi se sitten, kun kouluttaja lopulta totesi, että "entä jos nyt vaan tekisit sen kunnolla". Tein sitten. Takaakiertoon (6) humpsahti hienosti ja irtosi putkeen (7) vaikka väli oli turkasen pitkä, kun siitä siirrettiin rengas pois.

Sisu pelitti oikein mainiosti, mitenkäpäs muutenkaan. Suuria oivalluksia ei tullut, mutta tarpeeseen tulivat muistutukset asioista, jotka tiedän, mutta olen unohtanut. Lisäksi tuli hauskoja "kotiläksyjä", oikein veikeitä vinkkejä aloittelevan koiran treeneiksi.