Camouflage

Pieni kelpie on innostunut naamioitumisesta. Harmi vaan, että kelpie haluaa naamioitua lenkkeilijän puskapaskaksi. Alle vuosikasta on pesty shampoolla useammin kuin 7-vuotiasta ja 10-vuotiasta yhteensä. Perun siis aiemmat puheeni paimenen turkin helppohoitoisuudesta. Tai no, kelpukan turkki on helppo, mutta turkin käyttäjällä työläät mieltymykset. Tosin Sisun puolustukseksi on sanottava, että se jättää lenkkeilijöiden paskoissa piehtaroimisen käskystä, mutta valitettavasti se ei auta silloin, kun on pilkkopimeää ja huomaat, että "katohan, se on löytänyt taas kohteen" vasta siinä vaiheessa, kun suippokorva palaa otsalampun valokeilaan karvat sitä itseään kiiltäen. Pitänee hankkia sille joku kumiasu ulkoilua varten ja lenkkipolkujen varteen paskapusseja jakoon ulkoilijoille.

Tänään käytiin Arvo-veljen kanssa hieman irtoilemassa ohjaajan edelle. Viritettiin alla oleva 60 metrin vauhtisuora vaihtelevin estevälein (6-7 m). Lopussa odotti namikuppi, avustaja hetsasi lähdössä, ohjaaja kirmasi täyteen vauhtiin ja koira pääsi liitämään. Sisu veti aivan täpöllä perään ja yhtä kovaa ohi kohti palkkaa. Ei taakseen kuikuillut eikä jäänyt viereen hölkkäämään. Aivan huikean hauskaa oli!

Tuli samalla myös paremmin kuin hyvin tiedostettua, että Sisun itsenäinen esteosaaminen pitää nostaa ihan eri tasolle kuin tollereille olen jaksanut opettaa, jään meinaan (alun teemaa lainatakseni) kuin tikku paskaan kelpien kiitäessä ohi. Mutta oli kerrassaan lystiä, näitä ehdottomasti lisää ja nimenomaan yhtä pitkällä matkalla.