Reippaat reippailijat

Viime päivät ovat sisältäneet poikkeuksellisen paljon ulkoilua lauman ulkopuolisessa seurassa. Keskiviikkoiltana Sisu ja Nuusku seikkailivat Jamiskan pimeissä maastoissa Arvon kera, torstaiaamuna Sisu pääsi Hinkun ja Huuman kanssa kelpielenkille metsäpoluille sekä pelloille, ja perjantaipäivänä koko kolmikko suuntasi Pepin, Hipan ja Roryn seurassa pariksi tunniksi Lykynlammen ulkoilureiteille. Ihan mahdottoman mukavaa ja virkistävää vaihtelua jokapäiväisille oman lauman keskeisille ulkoiluille.

Rapsu nautiskeli torstaina fysioterapiasta. Rintarangassa tuntui edelleen osteopaatin havaitsema kipupiste, joka sai Rapelon hieman kiemurtelemaan ja ujeltamaan, mutta ei se kuulemma tuntunut huolestuttavalta vaan ihan normaalilta lapojen takaiselta triggeriltä. Rapsu-kumikanahan ei ole moisista ennen kärsinyt, joten toivotaan, että ei tulekaan tavaksi ja katoaa muutaman kerran hoitosarjalla. Luulen, että piirinmestaruuskisoissa puomilta tipahtaminen on syypää jumiin, siinähän Rapen etupää oli aika koetuksella, kun se roikkui puomilta koettaen sinne takaisin kiivetä.

Mitään ei olla treenattu ja suuri kapulatehokuurikin jotenkin hyytyi. Pitänee loppuviikosta koettaa taas ryhdistäytyä. Viikottaiset kimppatokotreenitkin jäivät väliin, kun ohjastajan kurkku tuntuu sen verran karhealta, että parempi pitää varpaat lämpimänä, jotta on huomenna iskussa maailmanmestarin koulutuksessa.

Loppuun vastaus Movember-haasteeseen, vaikka kyseessä ovatkin tytöt, jotka eivät viiksiään koskaan ajele. Haasteen heitti Satu, joten tässäpä on (arkistojen kätköistä) kaivetut kuvat koirieni viiksistä:

Tollerikaksikon viiksistä löytyy niin punaisen kuin harmaankin sävyjä.

Pikkuruisen kelpien viikset näyttävät kuvassa vaaleilta, mutta nykyään ne ovat herkullisen mustanruskeat.

Laiskuudelleni uskollisena haastan kaikki lukijat postaamaan kuvat koiriensa viiksistä marraskuun aikana ja halutessaan haastamaan vähintään kolme muuta tekemään niin.