Jollain aamulenkillä Aavarannan kauniissa maisemissa.
Tiistaina Rapsun treeneissä kirmattiin alla oleva hyppyrata. Tosin treenit aloitettiin hotkeltamalla kaksi siivua vadelmakermakakkua ja limpparia, joten voitte uskoa, että sen jälkeen juoksu kulki :) Rapsuli toimi oikein mainiosti ja miulla oli rytmitys ajoittain huonompaa kuin olisin halunnut, mutta se ei näkynyt Rapsun menossa. Erinomaista settiä. Ainoa mihin oikeasti halusin petrausta oli loppusuora, siinähän se ei perinteisesti irronnut minun edelle vaan saatuaan takaakierron (18) tuoman etumatkani kiinni, jäi se hölkyttelemään samaan tahtiin. Otin siihen palikkatoistoja suorapalkalle ja maalissa kiljuva apinavinkupehmoelukka siivittikin Rapsun hyviin irtoamisiin.
Sisun treenien alkuun mupelsin vielä yhden viipaleen vadelmakermakakkua ja limpparia. Ahne kun on niin mieluummin juoksee oksennusta pidätellen kuin pidättäytyisi herkuista. Teemana oli alla oleva välistävetotreeni. Sisu oli oikein mainio, tykkäsin! Vaaleat pallerot menivät leikiten, mutta tummissa palleroissa miulla tuli puolierot esille ja onnistuin räpeltämään Sisun muutaman kerran välistävedon jälkeen hypyn (5) ohi putkeen (6), mutta sentään välistäveto onnistui joka kerta. Oman liikkeeni olisi pitänyt olla tuossa nopeampi, koska Sisu ehti miun edelle ennen vitosta ja haki siitä sitten ohi.
Toisella kierroksella harjoiteltiin rengasta. Tässä esteessä Sisu ei ole osoittanut ihmelapsen kykyjään. Matalaa rengasta se tarjoaa hyvin, mutta maksirengas ei hahmotu ei. Yrittää tunkea jokaisesta muusta kolosta. Pitäisi olla irtorengas tai säädettävä rengas, semmoinen voisi tuoda helpotusta hahmotukseen. Mutta jos hiljaa hyvä tulee, niin Sisun renkaasta tulee lopulta ihan hirmu hyvä.
Nuuskua otti illalla kupoliin, kun se jäi kotikoiraksi muiden lähtiessä treenaamaan. Ärsytys ilmeni siten, että palattuamme Nuuskun mielestä Sisulla ei olisi ollut asiaa Nuuskun lähellekään ja koska Nuuskun mielestä sopiva etäisyys oli 10 m, niin aika niukaksi jäi kelpin liikkumatila. Koska koirien välinen kyykytys ei ole meillä sallittua, loppui se käskyllä, mutta pitää varmaan roudata Nuusku joskus turistiksi treeneihin ja tehdä sille joku mukamastreeni, jos kotiinjääminen kerran noin paljon koiraa syö. Olisi maailmalta niin paljon reilumpaa, jos kroppa kestäisi sen mitä pääkin, niin höpönassu saisi treenata niin paljon kuin sielu sietää.
Höytiäisen kanavan rannalla nuuskuttelemassa.
Keskiviikko startattiin jälkitreeneillä Josin seurassa jamiskan metikössä. Teemana oli makaukset ja tein L-kirjaimen muotoisen lyhyen jäljen, jossa oli lukuisia makauksia molemmilla suorilla noin 5 metrin välein ja kulmassa myös makuu. Alkoi sen verran laiskottamaan, että tein lopulta vain yhden jäljen, jonka ajoin otuksilla peräkkäin. Sisu aloitti ja kaikki makuut oli namitettu. Odotin kauheaa kiihkoa, kiirettä ja keulimista kuten viime kertaisessa mejätreenissä, mutta ehei, se oli maltillinen, huolellinen ja tarkka. Lipoi alkumakauksen verta, eteni jäljen päällä kuin juna, merkkasi makaukset oppikirjamaisesti pysähtymällä ja nuuhkimalla. Oikein oli erinomaista työtä, joskaan makausten nameihin se ei koskenut. Vaikka Sisu on ahne pikkukoira, ei se oikein kesken töiden ala evästelemään, mutta loppupalkkana ollut namikasa kelpasi kyllä. Nuusku pääsi tulille seuraavaksi ja sekin oli parempi kuin odotin. Ei sählännyt vaan eteni rauhassa, tyhjensi antaumuksella makaukset ja oli oikein kelpo eläin. Etevä jäljestäjähän se on aina ollut ja nyt oli malttikin mukana. Rapsulla oli enempi kiihkoa, mutta sain sitä rauhoitettua ja työskentely oli oikein hyvää. Rapsulla oli nameja makauksilla satunnaisesti, mutta hienosti se merkkasi jokaisen. Rapsun makaustyöskentely on parantunut koeajoista, harmi, että se on jo eläkkeellä :)
Nuuskutin.
Sisuliini.
Rapsuli ja Sisuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti