Väkersin muunnelman viime viikoisesta Sisun pentuaksatreenistä, johon Sisu ei osallistunut vaan oli juoksutauollaan. Molempiin yllä oleviin kyhäelmiin pari vetoa. Sisu teki aivan virheetöntä settiä, mutta mie tarvitsin vaaleisiin neliöihin uusintayrityksiä ehtiäkseni persjättöön (11-12) ja voin sanoa, että ei ollut mitään mahdollisuuksia, ei sitten niin minkäänlaisia, ja sekös oli aivan parasta! Parasta nähdä vaan perävalot ja todeta, että se meni jo ;)
Nuusku nautiskeli tänään kuukausittaisesta hieronnastaan (kyllä vain, Nuusku nauttii hieronnan yleellisyydestä pysyäkseen erinomaisen hyvinvoivana eläkeläisenä). Koska hurautettiin ennen fyssaria aamulenkille jamiskan metsiin, oli miulla koko revohka mukana. Rapelo jäi autoon unille, mutta Sisun otin mukaan tutustumaan hoitotiloihin, jotta ovat tutut sitten, kun Sisun lihashuollon aloittaminen on ajankohtaista. Sisu olisi kovin halunnut tunkea hoidettavaksi Nuuskun paikalle, se on vähän samanlainen minäminäkoira kuin Nuuskukin, toisin kuin jonottajakoira Rapsu.
Viime viikonloppu vietettiin mökillä ja sillä reissulla tapahtui sellainen maailman ihme, että päällikkö, työmaan päällysmies, kaikkivaltias itse, otti ja nukahti rantahiekalle kesken raksahommien valvonnan! Ei ole koskaan ennen tapahtunut moista vaan aiemmin Nuuskun kirsu on aina tarkastanut puuhan jos toisenkin, mutta nyt se kuorsata rötkötti biitsillä. Rapsu koisasi auringossa perinteiseen tapaansa ja Sisu löysi hyvän unipaikan kottikärryjen kupeesta. Hyvät on pikkukoiran unenlahjat, ei yhtään haitannut vaikka kottikärryissä tehtiin sementtiä lapioita kolistellen, korvan juuressa kolisteltiin harkkoja jne. Siinä se uinui autuaana keskellä työmaata. Sisu ei ole muutenkaan minkäänlaista ääniherkkyyttä osoittanut, ukkoset tai ampumaradan paukkeet eivät ole korvia liikutelleet. Hengailun ohella kävin koirien kanssa soutelemassa ja Sisu pääsi useamman kerran opettelemaan veneestä poistumista luvan kanssa. Nuuskun kanssa se on myös pitänyt opetella, Rapsulta odottaminen on tullut luonnostaan. Sisulta väläytti "mie tuun mie tuun täältä mie tuun, hei mie menin jo!"-tyyppisen syöksyn. Lisäksi tehtiin pikkuruisen höpöhöpötokoa. Istumiskisassa kaikkien ahterit painuvat maahan yhtä nopeaa, mutta maahanmenokisassa Nuusku ja Sisu kamppailivat ekasta sijasta. Voitot meni aika fifty-sixty. Lisäksi käytin Nuuskua koekaniinina kävelyharjoituksissani, alkaa mennä jo paremmin koiran kanssa.
Maanantai-iltana Rapelo suuntasi tokoilemaan Ellan ja Iitan kanssa. Paikkamakuu oli vaikeaa, Rapsu oli jotenkin jännittynyt eikä ollut rento ollenkaan. Palkkailin Rapeloa tiuhaan, mutta en ole ihan vakuuttunut oliko se viisasta, sillä Rapsu alkoi ennakoimaan tulevaa evästä ja pomppi valmiiksi ylös. Pitänee ottaa sen kanssa tiuha setti paikkamakuita Nuuskun kanssa, jotta saapi sille onnistuineita hyvävireisiä toistoja. Jostain syystä (lue: kokemuksen puutteesta) Rapelo ei oikein osaa maata luottavaisena kuin Nuuskun vieressä. Pikkuisen seuraamisen käännöksiä, joissa oikealle kääntymiset ovat helpompia niin ohjaajalle kuin koirallekin, liikkeestä pysähdyksiä, joissa ohjaaja on ehdollistanut koiransa sanan sijaan namikäteen, lelun nostamisia, jotka olivat vähintääkin koomisia ja upean vauhdikkaita luoksetuloja. Reenin päätteeksi painuttiin lenkille Noljakan lenkkipolulle koikkeriseurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti