Rytmityksen ja kävelyn vaikeus

Rapsun tiistain treeneissä oli ohjelmassa ratatreeni. Kivat kuviot, oli teknisempää vääntöä, ansaestettä ja vauhtibaanaa sopivasti sekaisin. Oma ohjaustuntuma oli edelleen kateissa, ei pysynyt ohjaus kasassa, että olisi voinut vetää rataa eikä täpäkkänä, joten aika paljon treeniä pitäisi saada alle, jos vielä kisakentille mielii. Pätkittynä pystyin elukkaa luotsaamaan ja Rape veti hyvällä sykkeellä eikä antanut juoksuhousujen haitata menoa.

Sisun penturyhmässä tehtiin ekassa setissä ohjaustreeni (1-5) teemalla takaaleikkaus (2, 3, 4). Kauhheen vaikkeeta oli ohjaajalle, joka on tietoisesti takaaleikkauksia ohjaussuunnitelmissaan vuosia vältellyt. Takaaleikkaus vaatii ohjaajalta rytmitystä ja koiralta estehakuisuutta. Edelleen tässä vaiheessa harrastustaan tällä ohjaajalla on rytmitysongelmia, jotka korostuivat kokemattomat otuksen kanssa. Sisu varmisteli (tottakai, eihän se vielä osaa) ja minä rynnin. Saatiin kuitenkin takaperin ketjuttamalla ja suorapalkkaa käyttämällä pari superhienoa onnistumista (2-4), mutta paljon työtä vaatii tämä. Suorastaan surkuhupaisaa oli kyvyttömyyteni olla juoksematta putken vieressä täysillä: putki oli lyhyenä, mutta minä päästelin kuin se olisi jatkunut vielä neljä metriä pidemmälle. Putken tavispituus on näköjään syöpynyt selkäytimeeni. Sinne kun saadaan vielä rytmitys, niin kylläpä kelpaa.

Tokassa setissä vedettiin puomia. Sisu Superhessu oli makea oma itsensä, se on niin etevä! Minä jäin kuin tikku kikkareeseen kelpin viileättäessä puomi alusta loppuun ja siellä se napotti asennossa, kun sain sen kiinni. Hyvin pystyy suorittamaan esteen itsenäisesti jäädessäni taakse, ei ongelmaa. Tehtiin ensin yksittäisiä toistoja ja sen jälkeen yhdistettiin puomiin pari estettä alla olevan kuvan mukaisesti. Eka yhdistetty veto aiheutti Sisusta pientä ihmettelyä, että "mitäh, jatkuuko tää", mutta toistolla Sisu lähti kontaktille palkkauksen jälkeen täpäkästi mukaan, varsinkin, kun älysin ottaa sen mukaan ;)

Kotitokoissa ollaan treenattu Sisun kanssa maahanmenoa, perusasentoa ja pientä seuraamista. Rapsun kanssa maahanmenoa ja perusasentoa. Maahanmenoista käsiapu on saatu pois, mutta perusasennossa kättä vielä tarvitaan takaosan suoruuden varmistamiseksi. Ilman pienen pientä käsiapua jää persus vinoon. Nuuskun kanssa on tehty istu-maahan-seiso sekoituksia ja koetettu saada tekniikkaa siihen malliin, että takajalat eivät hievahda, mutta seisominen saa ne hitusen liikkumaan.

Keskiviikon tolleritokossa Rapsuttimen kanssa hiottiin noutoa. Noston tarjoamista käteen eri esineillä on ohjelmassa, jotta saadaan liike ehjäksi. Sen kun saapi kuntoon niin liike on priima. Rapsuhan syöksyy noutoon sata lasissa ja palauttaa vauhdilla, mutta tiputtaa minun eteen ennen luovutusta. En ole tuohon jaksanut puuttua, kun lelujen kanssa se nyt on se ja sama mihin ne palautuu, mutta tokoliikkeessä sillä on toki väliä. Luulen, että tämä saadaan aika pian kohdilleen, koska Rapsun luontainen palautushan oli pentuna suoraan ohjaajan suuhun asti, joten eiköhän se sieltä saada taas esille kaivettua. 

Lisäksi harjoiteltiin ohjaajan suoraan kävelyä ja käännöksiä seuraamisessa. Ilman koiraa sain ne jotenkin sujumaan, mutta koiran kanssa meni kyllä hankalaksi. Älkää siis ihmetelkö, kun näette minut tepastelemassa yksinäni oikealle, vasemmalle ja täyskäännöksiä. Loppuun vielä paikkamakuu, jossa Rapsu otti hieman häiriötä muista koirista. Rapehan on köllötellyt lähinnä kivipatsaana pötköttävän Nuuskun vieressä ja sen huomasi, nyt makuu oli levottomampaa ja muutaman kerran Rapsu nousi seisomaan.