Tolleriloihen hakureenilöissä vierähti perjantai-ilta. Hirmuisen mukava keli, paljon mustikoita ja puolukoita ja ainoastaan yksi hirvikärpänen. Ei huono!
Nuuskulle hiipparoi metsään kaksi ukkelia keskilinjan molemmin puolin, kiertäen piiloihin kömpien, jotta treenin tavoite eli jäljestys huispois täyttyisi. Suorapalkka molemmilla. Nuuskutin etsi ensimmäisen ukkonsa hyvin, ei jäljestellyt vaan kiiti pistoon ja ilmavainusi eksyneen. Toinen ukkeli oli hieman hankalampi, se oli kuopassa pressun alla ja Nuusku kävi pari kertaa siinä vieressä pyörimässä ja pohtimassa, että "missä ihmeessä se on", kunnes lopulta löysi.
Rapsulle apinoitiin samat kuviot ja tavoitteet. Rapsu tunki innoissaan myös pressun alla kuopassa pötköttävän maalimiehen luo, se tykkää tunkea koloihin ja siitä vahvuudesta oli hyötyä. Rapsukaan ei lyönyt kirsua mättäisiin ja jäljestänyt vaan piti pään ylhäällä ja haki ukot hienosti. Rapsun mielestä kaksi oli aivan liian vähän, mutta siihen oli tyytyminen.
Sisulle oli kolme näkölähtöä ja olipa tapahtunut tauon aikana kehitystä! Ötökkä oli tosi reipas, innoissaan ja syöpötteli maalimiehen luona rennosti minun poissaolosta välittämättä. Tosin kesken ekalle maalimiehelle lähetyksen Sisu äkkäsi keskilinjaa kulkevan maalimiehen nro 3 ja rupesi sille haukkumaan. Olisi varmaan räksyttänyt vaikka miten kauan, mutta kolmosen kutsuttua Sisua, huomasi kelponen, että "täähän on tuttu tyyppi!" En tiedä johtuuko juoksuista, iästä vai mistä, mutta pikkukoira on löytänyt äänijänteensä uudella teholla: innostuessa piippausta kuuluu herkästi ja räkyttämistä ilmenee oudoille ihmisille ja omituisille asioille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti