Rapsun kanssa palauteltiin mieleen puomin suorittamista ja hyvinhän tuo onnistui yksittäin sekä parin esteen jälkeen. Lisäksi huviteltiin helpoilla ohjaustreeneillä, joihin kaikkiin Rapsutin vastasi aikas hyvin. Sinisillä palleroilla (1-3) testattiin hypylle (2) erilaisia ohjauksia ja punaisilla palleroilla (1-5) koetin laitella valsseja peräkkäin. Rimatkin nostin jo takaisin medikorkeuteen ja hyvin se niitä pomppi. Lähdöt olivat surkeita, nousi varmaan vähintään 50% yrityksistä, tosin ei livistänyt radalle vaan nuuskutteli hiekkaan tippuneita nameja.
Sisun kanssa kerrattiin hieman puomin alastuloasentoa, jotta puolieroja saataisiin pienemmäksi, tykitettiin irtoamissuoraa (keltaiset neliöt 1-3) namikupille sekä hassuteltiin putkirallia persjätöin ja valssein (vihreät neliöt 1-3) suorapalkalle. Hyvin pentunen työskenteli, mutta koska siinä näkyi pienen pienesti juoksujen vaikutus, viettää Sisu ensi viikon aksalomalla. En tiedä huomaako löysyyttä ulospäin, mutta minä tunnen sen ja en halua sille toistoja muussa kuin parhaassa mahdollisessa vireessä.
Nuuskutin pääsi myös humputtelemaan siivekkeillä ja suoralla putkella, tosin siivekkeet unohdettiin aika pian, koska Nuusku hyppäsi joka kerta kuvitteellisen mediriman yli. Ekstaasissa eläkeläinen viiletti namikupilleen ja tunsi olevansa suuri harrastuskoira. Lisäksi harjoittelin tokon kävelemistä Nuuskun kanssa ja Unskin kanssa käännökset oikealle ja vasemmalle olivat paljon helpompia kuin Rapsun kanssa, koska Nuusku osaa seurata oikeassa paikassa ihan ilman apuja, joten pystyin keskittymään askeleisiini.
Treenien jälkeen kolmikko lenkkeili metsässä, pulahti uimaan, nautiskeli aamiaisensa ulkona, seurasi pari tuntia yhdistyksen talkoita ja sitten koittikin Sisun päivän kohokohta: äiteen kanssa lenkille! Nuusku, Rapsu, Sisu, Hinku, Huuma ja Noa viilettivät maastossa mukavan reissun. Tämän jälkeen kotiuduttiin ja tapahtui ensimmäistä kertaa ikinä sellainen ihme, että kelpi oli oikeasti väsynyt! Pestyäni suolat pois iholtani, rupesin tälläämään vaatteita uudestaan niskaan tarkoituksena lähteä syömään kylille, jolloin lattialla uinuva pikkukoira luikahti sängyn alle, jotta saisi varmasti nukkua lähtemisen sijaan. Hassua, partiolaisuudellakin on näköjään rajansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti