Lapsosten ekassa setissä tehtiin takaperin ketjuttaen punainen irtoamistreeni (1-5). Juoksuinen pikkukelpi treenasi pökät jalassa. Ensialkuun Sisua juoksuhousut hieman risoivat (istahteli niitä päivittelemään ja koetti tuijottaa ne pois päältään), mutta treeniin päästyämme ja saatuani homman nopeatempoisemmaksi ja hieman örveltämiseksi eli en hirveästi istutellut, jotta ei ajatukset karkaisi kalsareihin, löytyi hyvää riekkumisasennetta ja pökät unohtuivat.
Toisessa setissä harjoiteltiin vihreiden palleroiden (1-5) valssiharjoitus (2-3). Kolmannessa setissä tehtiin siniset neliöt (1-4), jossa oli uutena esteenä muuri (2) ja siihenkin väännettiin valssiharjoitus (3-4). Hirmuisen hauskat treenit ja Sisulla pysyi hyvä leikkiasenne koko ajan. Se riuhtoi tiukalla otteella ja örisi, pikkukoira rohkeni esitellä leikkiasennettaan kunnolla :) Jälkikäteen videolta suorituksiamme katsottuani voin vain hämmästellä miten hieno aksaeläin Sisusta on tulossa ottaen huomioon, että harakansiipien lailla heiluvat käteni viuhtovat aina vain villimmin (en tule loukkaantumaan, jos minulle joskus ojennetaan pakkopaita ennen radalle lähtöä), kävelen ja juoksen (lue: koikkelehdin - pitäisikö minulla siis olla koikkeri?) vinossa kuin Pisan torni, hyökkään koiran kimppuun palkatessani sitä, yritän syöksyä esteille sen sijaan että antaisin koiran syöksyä niille ja muutenkin olen aika holtiton hongankolistaja huojuessani ympäriinsä. Toisaalta ilokseni huomasin, että en kaatunut kertaakaan omiin jalkoihini, ohjauskuvioihini tai esteisiin eikä koiraa ärsyttänyt tumpelointini niin paljoa, että se olisi juossut pää edellä sääreeni. Vuosien tuomaa edistystä!
Treenin päälle lähdettiin vielä kimpassa jäähdyttelylle, jossa alkumatkan Sisupolo kulki hihnassa poikien viipottaessa vapaina ja loppumatkan Sisu hipatti siskon ja äitin kanssa veljien ja serkkupojan kulkiessa kytkettynä. Eihän sillä vielä mitkään tärppipäivät ole, mutta en nyt kuitenkaan halunnut Sisulle mahdollisia ikäviä nylkytyskokemuksia. Hirmuisen hyvin kulki jälleen leikit siskon kanssa yksiin, ihan kuin tapaamisten välillä ei koskaan pitkiä taukoja olisi.
Kotosalla juoksuinen kelpi ei juoksuisista tollereista juuri eroa. Se haluaa nukkua. Eihän se koskaan mikään sisällä riehuja ole ollut, mutta on meillä silti omituisen elotonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti