Deutschland, Deutschland über alles!

Eilisissä treeneissä oli hyvin tekninen rata. Koskapa keväällä aloitettu systemaattinen mukavuusalueelta poistuminen ja henkinen valmentautuminen on alkanut tuottaa kivaa tulosta (lue: mieli on innosta pinkeä), niin jatkoin mukavuusalueelta poistumista ja valitsin ohjausvaihtoehdoista meille ne haastavimmat eli saksalaiset. Vielä en ole kisaradalle valmis saksalaista survomaan, koska nyt saksalaiset veivät aivan hirveästi puhtia keskittymisestä, jonka seurauksena minulla oli vaikeuksia radan muistamisessa. Kisoihin güntterit vasta sitten, kun ne sujuvat treeneissä ilman ylimääräistä aivollista ponnistelua. Alla Kaisalta pöllitty treenipiirros.

Saksalaiset (7, 10, 15, 19) alkoivat sujua sitä paremmin mitä pidemmälle treeni eteni. Alussa tuntui kaoottiselta ja kiireiseltä, mutta saatuani itseni siihen tilaan, että keskityin, tein rauhassa enkä juossut kuin aivoton apina, alkoi homma pelittämään. Koetin kympille myös pakkovalssia, mutta kyllä se vaan niin on, että jos alkaa niitä saksalaisia sujuvaksi opettelemaan, niin niitä sitten kanssa tehdään, eikä yritetä lusmuilla pois vaihtoehdoilla. Yritin olla tavoitteeni kanssa johdonmukainen ja pidättäytyä saksalaisissa.

Sakujen lisäksi opettelin rehvakkaammin heittelemään Rapsua esteille (4, 9, 11, 16, 22). Yleensä työskentelen paljon lähempänä, koska niin Rapsu kuin Heidikin tykkäävät siitä, mutta oli meillä hauskaa viskomallakin. Tosin huomasin, että viskomalla lähtee Rapsutin kontrollista, ja se vasta olikin hupaisaa, koska aina ei tosiaankaan ole ollut niin! Rapsu hurahti pienoiseen Nuusku-tilaan, jossa koiralla on NÄKEMYS. Kapinallinen Rapsu on radalla aivan parasta, joskin haastavaa. Mutta tiedänpähän, että tällä hetkellä toimintamalli on se, että jos haluan vääntää tarkkaa työtä jossain sumpussa, pääsen ilmiömäisiin tuloksiin työskentelemällä Rapsun lähellä, mutta jos haluan Rapelta aivot narikkaan, annan sille siimaa. Nyt kun pääsisin siihen lopputulokseen, että halutessani saisin sen myös kelattua takaisin aivottomasta tilasta, tällä hetkellä se ei enää onnistu. Kun annan liekaa, niin se on menoa se. Rapsutin on saanut tietoisesti rellestää  kauan ja tulos on nyt nähtävissä. Asennetta olen siihen halunnut ja sitä olen saanut. Sitä saa mitä vahvistaa ja sen jälkeen on mentävä eteenpäin. Seuraava askel on kapinallisen ottaminen hetkellisesti haltuun ilman vauhkouden vähenemistä. Hyvä haaste.

Kotiläksyksi tuli väli 16-18, jossa ohjaus oli aivan hirveää kaaosta, rynnimistä ja puolivillaista nössöilyä. Aivan liian hentoista nyky-Rapelle. Hävetti ihan. Niin paljon, että pitää huomenna tai ylihuomenna ottaa revanssi tuosta kohdasta ja muutamasta lauantain kisojen A-radan kohdasta.