Juu, ei sille voi mitään, että mukavuudenhaluinen ihminen innostuu treenaamaan silloin, kun treenihalliin ajaa kahdessa biisissä, lämmittely- ja jäähdyttelylenkit samoillaan upeissa maisemissa ja treenihallista löytyy maailman eniten tilaa. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt yksikseni hallilla treenaamassa, vaikka tykkään itsenäisistä treeneistä ihan höpelönä, mutta oikeasti olihan se nyt aiemmin aika karua matkustaa kuusinkertainen aika treeniaikaan nähden. Lyhyt treenimatka innostaa miutkin pieniin omatoimitreeneihin. Vähempi on enempi kaikessa muussa paitsi pullan syömisessä, joten tempaistiin Hapsuttimen kanssa täydelliset treenit kymmeneen minuuttiin.
Aamulenkin jälkeen sulloin Hapen autoon ja hujautettiin Pärnälle. Molemmilla kentillä oli kivat ja moneen mahdollistavat pohjat, joten treenattiin hiukkasen kummallakin kentällä. Hirveän hauskaa! Oikeasti, ikinä koskaan en ole saanut fiilistellä, että "otanpa ensin tällä kentällä hurjan vauhtirallin ja kontaktit, ja sit tuolla toisella radalla lähtötreeniä ja putkiin irtoamista, ja sit taas tällä radalla sivuttaisirtoamista ja kontakteja". Lystiä oli ja Rapsu hunajaakin makeampi! Kulki kuin unelma :) Uskomattoman hyvällä fiiliksellä viikon päästä kisoihin, en malta oottaa! Joko saa lähteä reissuun?
Nuusku oli hitusen näreissään, kun ei päässyt mukaan, joten tuumasin tuossa, että taidan kouluttaa siitä ruumiskoiran. Siinä on hyvää puuhaa vammaiselle, rasittaa aivoja, mutta ei kroppaa. Sitähän minä suunnittelin jo Nuuskun ollessa pikkuinen, mutta jostain syystä talouden toinen kaksijalkainen kammoksui ajatusta. Nyt se lienee jo tottunut kaikkeen, joten voinen alkaa rauhassa mädättämään ihon palasia purkeissa. Luulen, että Nuusku tulee arvostamaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti