Itsensä haastaminen on parhautta! Olipa huikeaa saada kinkkisellä radalla onnistumaan kohta kuin kohta omalla palikkaohjauksella ja sen lisäksi hankalaakin hankalampi kohta haastavalla ohjauksella uskomattoman hyvin. Rapsu oli maailman hienoin elukka.
Oma versio: pakkovalssi (3), persjättö (5-6), vekki ja valssi (6-7), vastaanottovalssi (8), niisto (10), päällejuoksu (13), peruskäännös (14 ja 16), vekki ja valssi (18), persjättö (20-21), peruskäännös (21).
Paras versio: pakkovalssi (3), persjättö (5-6), vekki (6), päällejuoksu (7), sylkkäri (8), persjättö (9-10), niisto (11), päällejuoksu (13), jaakotus (14 ja 16), vekki ja valssi (18), persjättö (20-21), vastakäännös (21).
Yllätyin suuresti, että Rapsu ei edes vilkaissut putkea vaan tykitti suoraan pakkovalssiin (3). Kohdassa 6-10 Rapsu oli tsiljoona kertaa nopeampi, kun en mennyt kuvion sisään valssailemaan vaan jäin hillumaan tuonne hyppylinjan alapuolelle ja tein uusia kuvioita. Rape tykkäsi, kun sai tilaa eikä sillä ollut mitään epävarmuutta sylkkäriin lähtemisestä. Kulki kuin riivattu. Tuntui myös itsestä hyvältä vaikka en moista uskallakaan tehdä kisakentillä valovuosiin, mutta toivottavasti joskus pääsen siihen vaiheeseen, että kisatavoitteeni on kaikista nopein ohjaus. Tällä hetkellä mennään vielä varmalla meiningillä. Niistoissa miulla oli edelleen häsellystä, rytmityksessa pitää olla tarkka ja nuo jaakotukset ja vastakäännöt toimi hirveän hyvin. Pääsin niistä itse paremmin liikkeelle kuin peruskäännöksistä, joita rakastan suuresti.
Hirvittävän hyvät treenit. Tykkäsin kovasti omasta asenteesta, teki mieli onnistua ja vastata haasteeseen, Rapsun asenteesta, se oli ihan täpinöissään, ja koutsin asenteesta, se oli niin kannustava. Aina miulla on kyllä ollut kannustavia ja mukavuusalueelta poishaastavia kouluttajia, jo vuodesta 2005, ja hyvä niin. Muuten varmaan valssaisin maailman ääriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti