Tänään puhalsivat sitten uudet tuulet ja treeneihin oli ympätty viime aikoina kinkkisiksi osoittautuneita pimeitä putkikulmia, käsittämättömiä ohjausvaatimuksia ja uljasta irtoamista. Ajattelin, että noita kuvioita saadaan hinkata ja takoa, mutta kuinkas kävikään...
Otimme aluksi pätkän 1-12. Hankaluutta tuotti kolmantena ollut putki, koska se oli aivan piilossa, mutta yllättävän hyvin sinne kuonot pitkällä mentiin, kun sain oman käännöksen kuntoon. Rapsun aan alastulot olivat aikamoisia roiskaisuja, no ei Nuuskukaan niillä loistanut. Erityistä ilon aihetta aiheuttivat kepit sillä treenasin niile takaaleikkausta. Nuuskulle se ollut vaikeaa kepeillä ja Rapsun kanssa en ole uskaltanut edes koettaa. Molemmat kestivät sen hienosti, ei korvatkaan heilahtanut vaan kepitys jatkui rytmikkäästi vaikka puolta vaihdoinkin! Niin hienoa :) Loppu pätkä meni makeasti, joskin Nuuskutin haki keppejä putken 11 jälkeen, mutta Nuuskulta, tuolta vanhalta keppien karttajalta, se on loisto suoritus. Taivuttelin sen pussiin lopulta sylkkärillä mikä toimi myös Rapsulle.
Sitten mentiin 12-24. Tässä tarkoitus oli jäädä itse puomin toiselle puolelle ja koira suorittaa itsenäisesti pituuden ja menipä upeasti! Putki 19 oli Nuuskulle hankala, Rapsu paineli sinne leikiten. Ja loppu oli simppeliä edellisen toistoa.
Olin aivan mykistynyt, koska Rapsu oli kokonaisuutena treenissä paljon paljon Nuuskua parempi. Ihan mahtava elukka :) Ja Nuuskuhan ei ollut huono ollenkaan vaan erinomaisen hyvä. On ne niin parhaita :)
Muuten viikkoon ei kuulu ihmeempiä. Nuusku ja Rapsu ovat käyneet perinteisesti metsälenkeillä Akun ja Ellan kanssa. Hassu Ella kaivaa kepit Rapsun kidasta, ja se jos mikä näyttää hämmentävältä, että omaisuudestaan tarkka Rapsutin antaa Ellan tunkea päänsä Rapsun suuhun ja ottaa sieltä haluamansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti