Nuusku on lentokone

Nuuskutin liiteli tänään erinomaisen hienosti. Ensimmäinen rata oli Rantamäki-Lahtisen hyppyrata ja se oli varsin suoraviivainen. Nuusku kirmasi radalla kuin heikkopäinen ja kaarrokset olivat sen mukaiset. Muuten rata meni oivallisesti ja saimmekin siitä merkinnän kisakirjaan.


Toinen rata oli agilityrata ja Eija Berglund jatkoi takaakiertolinjaansa. Saatiin Nuuskun kanssa kolme ensimmäistä estettä upeasti, mutta sitten alkoi alamäki. Nuuskun jarrut olivat epäkunnossa ja korvatkin tipahtaneet, joten Nupa pinkoi täysillä kaikki näköpiirissä olevat esteet ja minä juoksin perässä myöhässä ja ihailin Nuuskun lennokkaita irtoamisia mm. putkesta 11 okserille 15 väärinpäin.


Kolmas rata ei sisältänyt yhtään vähempää takaakiertoja, joten odotin täyttä katastrofia. Nuusku olikin tällä radalla oikein kuuliainen ja hirveässä vauhdissa. Rata oli todella vaikea, ja sainkin huomata, että treeneihin pitää saada monipuolisuutta ja vaikeustasoa nostaa, jos radat oikeasti sisältävät paljon kohtia, joita olla koskaan edes harjoiteltu. Saimme vitosen kepeiltä, kun päätin testata miten Nuusku sylkkärillä sinne taittuu, jolloin Nuusku haki kakkosvälin. Hylky tuli loppuosassa, kun oltiin vaikeimmat kohdat selätetty ja ajattelin, että nythän sujuu... Nuusku jätti hypyn 16 välistä, kun oli puomille niin kiire. En ollut moista vaihtoehtoa rataantutustumisessa edes ajatellut, joten en ollut skarppina ollenkaan. Mutta oikein hyvä meno oli muutoin.


Oikein mukava kisapäivä. Nuuskun irtoaminen oli ihanaa katsottavaa ja vauhti huippua. Mutta tosiaan treenikavereille tiedoksi, että jatkossa minun vetämissä treeneissä puhaltaa uudet tuulet!