Keskiviikon mysteerit

Miksi ihmeessä unohdin jo kolmantena keskiviikkona peräkkäin lenkkarit kotiin? Haluanko syvällä sisimmässäni juosta aksatreenit kumppareissa tai toppakengissä? Ja mistä johtuu, että kumppareilla tai toppakengillä juostessa minulla likaantuu ainoastaan oikean jalan kenkä, kun lenkkareilla joustessa molemmat kengät ovat yhtä likaiset? Juoksenko huomaamattani kumppareilla ja toppakengillä ainoastaan yhdellä jalalla? Hämmentävää on myös se, että pukeudun samalla tavalla olipa pakkasta -13°C tai -1°C? Haluanko hikoilla ylimääräistä kahlatessani lämppälenkillä puoleensääreen ulottuvassa umpihangessa? Haluanko olla pyörtymispisteessä ennen treenin alkua? Näköjään.

Noh, onneksi Sisu valmistautuu treeneihin tunnollisesti, sillä on kaikki tassut mukana ja se myös käyttää niitä. Ihan huikeaa menoa viikkoradalla (alla). Treeni oli oikea hyvänmielen treeni ja sellainen onkin paikallaan kisojen alla.

Ratapiirros©Nina Hiltunen, töhertelin siihen oman linjan

Koska kenkävalintani oli mitä oli, olin pakotettu irtoavaan ohjaukseen. Hyvä niin, koska se pelitti hienosti! Hilluin tuolla pinkillä viivalla ja Sisu teki työt kauempana. Alun takaakierrot (2, 3) pelittivät hyvin, japsi (6) on nykyään peruskauraa, irtoamisessa (7-11) Lupsu ei edes vilkuillut minua vaan paineli menemään, jolloin ehdin hyvin merkkaamaan kepit (12), hyvin irtosi eteen (14) ja sivulle (15-16), jolloin ehdin pakkovalssiin (17), irtosi törkeän ahneesti ja osasi hakea pimeän putken (18-21), keinun (22) jäi tekemään itse ja pystyin juoksemaan suoraan putken (23) taakse ja siitä ei ollutkaan enää kuin luukuttaa loppu. Kontaktit priimaa, keinu hieman kiihkeä, mutta kriteerien sisällä. Testasin mielenkiinnosta keppihässäkän myös liikkumalla keppien toiselta puolen, mutta siinä tuli itselle ohjauksiin kiireen tuntua eikä siitä tullut Sisullekaan mitään etua.

Pakkasneidot.